Vuorovaikutuslingvistiikka
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Vuorovaikutuslingvistiikka on keskustelunanalyyttisestä tutkimusperinteestä ponnistava kielentutkimuksen suuntaus, jonka kiinnostuksen kohteena on sosiaalisen vuorovaikutuksen kielellinen rakentuminen. Vuorovaikutuslingvistiikka syntyi halusta tutkia kieltä sen luontaisimmassa elinympäristössään: arkikeskusteluissa ja muissa puhutuissa sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteissa. Tässä suhteessa se poikkesi pitkään vallalla olleesta painotuksesta kirjoitetun kielen tutkimisessa. [1] Termi vuorovaikutuslingvistiikka otettiin käyttöön 2000-luvulla kattotermiksi tutkimukselle, joka selvitti keskustelupuheen fonologiaa, kieliopin ja vuorovaikutuksen suhdetta, kielen kontekstualisointia ja keskustelupuheen prosodiaa. [2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Elizabeth Couper-Kuhlen, Margret Selting: Interactional Linguistics. Cambridge University Press, 2017-12-21. ISBN 978-1-107-03280-4, 978-1-139-50731-8, 978-1-107-61603-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.2.2023).
- ↑ Harjunpää, Katariina; Niemi, Jarkko; Sorjonen, Marja-Leena: Keskustelunanalyysi ja vuorovaikutuslingvistiikka. Teoksessa Luodonpää-Manni, M. ym.: Kielentutkimuksen menetelmiä I-IV, 2020. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Luettavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/330820