Tulistinhöyryveturi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tulistinputkisto veturin höyrykattilan sisällä.

Tulistinhöyryveturi on erityisellä tulistimella eli lisäputkistolla varustettu höyryveturi, joka pystyy käyttämään polttoaineen hyödykseen paremmin ja antaa paremman tehon kuin vanhempi ns. märkähöyryveturi.

Tulistinputket on sijoitettu tuliputkien joukossa kulkeviin laajempiin ns. lieskaputkiin ja ne yhdistävä valtaputken päähän kytketty tulistimen laatikko puolestaan nokikaappiin.

Höyryliikenteen loppuaikoina lähes kaikki veturit olivat tulistajatyyppisiä.

Tätä kirjoitettaessa (2007) vanhin ajokuntoinen tulistajaveturi Suomessa on Jokioisten Museorautatien käytössä oleva LWR6 (Tampella 141/1909, 2-8-0).

Kesken kunnostusta olevan Karjalankosken rautatien kakkosveturin (Krauss 4283/1900, 0-4-0 wt, ex Kaukas 2), tulistajakattila on Lokomon vuonna 1939 valmistama alkuperäistä suurempi uudiskappale, alun perin veturi oli märkähöyrytyyppinen.

Tulistajaveturi Hk 5, "Pikku Tulistaja" 497 Haapamäen höyryveturipuistossa
LWR6. Suomen vanhin ajokuntoinen tulistinveturi ajossa Jokioisten museorautatiellä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mikko Ivalo: Höyryveturit ja niiden hoito
  • Jokioisten Museorautatie