Tristan-sointu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tristan ja Isolde -oopperan ensitahdit, joissa esiintyy Tristan-sointu.

Tristan-sointu on nuottien F, H, Dis ja Gis muodostama sointu tai laajemmin mikä tahansa sointu, joka muodostuu samoista intervalleista. Soinnun nimi tulee Richard Wagnerin Tristan ja Isolde-oopperasta, jonka ensimmäinen sointu Tristan-sointu on. Se esiintyy myös alkusoiton tahdeissa 6, 10 ja 12, useita kertoja myöhemmin oopperan kuluessa ja myös viimeisen näytöksen alussa. Vaikka sointu on esiintynyt aikaisemmin muun muassa Guillaume de Machautin, Carlo Gesualdon, Johann Sebastian Bachin ja Ludwig van Beethovenin teoksissa, Wagner korosti soinnun merkitystä kirjoittamalla sille pitkän aika-arvon ja antamalla soinnun purkautua kromaattisesti. Tristan-soinnun käyttöä on pidetty isona askeleena perinteisestä tonaliteetista kohti atonaalista musiikkia.

Sound-icon.svg

Richard Wagnerin Tristan ja Isolde -oopperan alkusoitto

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]