Sukellusnaamari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sukellusnaamari (myös sukellusmaski) on sukellusväline joka mahdollistaa tarkan näkemisen veden alla.

Tavallisin sukellusnaamari on ns. puolimaski joka peittää sekä silmät että nenän. Vanhimmissa malleissa on pyöreä tai soikea lasi, mutta sittemmin on tullut hyvin suosituksi erillisillä linsseillä varustettu malli, johon voidaan vaihtaa silmälaseja vastaavia optisia linssejä. Naamarin tyhjennys veden alla kuuluu sukelluskurssin perusasioihin. Tyhjentäminen tapahtuu puhaltamalla naamariin nenän kautta ilmaa ja päästämällä vesi alakautta pois.

Sukelluksessa käytetään myös kokokasvomaskia. Cressi Scuba-mallinen naamari on koko kasvojen kokoiseksi venytetty tavallinen naamari. Kasvojen alaosan peittää kumiosa, jossa suun kohdalla on vahvistettu aukko hengityssäätimelle. Armeijan ja pelastuslaitoksen käyttämissä kokokasvomaskeissa paineilma on johdettu koko maskin alueelle eikä erillistä suukappaletta ole, hengityssäädin on niissä rakenteellinen osa kokonaisuutta ja mikrofonin käyttö ja siten puhuminen on mahdollista.

Aiemmin on ollut olemassa myös yksinomaan silmät peittäviä sukelluslaseja, joihin liittyi erikseen kaksi letkullista kumipalloa. Sukellettaessa paine puristi palloja ja näin tasasi silmäsuojuksien painetta. Menetelmää käytettiin etupäässä helmenkalastuksessa, joskin sielläkin se syrjäytyi normaalin puolinaamarin tieltä: kumipallot toimivat vain muutamien metrien syvyyteen asti.

Historiaa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukellusnaamari tuli Suomeen oikeastaan takaoven kautta: nuoret opiskelijat Anna-Liisa ja Ora Patoharju saivat vuonna 1950 häälahjakseen sveitsiläisen sukellusnaamarin. Se oli rakenteeltaan hyvin yksinkertainen, joten he keksivät ryhtyä valmistamaan aluksi kotimaisia sukellusnaamareita ja hiukan myöhemmin myös räpylöitä vanhoista auton sisärenkaista ja lasinleikkaajilta saaduista jäännöspaloista. Näin he rahoittivat opintojaan.

Valmistus loppui vuosikymmenen lopussa, kun ensimmäiset varsinaiset sukellusliikkeet aloittivat toimintansa. Siihen asti kaikki oli pitänyt hankkia erillistuontina jopa Sveitsistä asti.

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timo Vikman: Sukellus