Stundistit
Stundistit (saks. . Stunde = hetki, hartaushetki) oli Etelä-Venäjällä vuoden 1862 jälkeen syntynyt ryhmä evankelisen liikkeen kannattajia.[1]
Liike sai alkunsa saksalaisesta siirtolasta Rohrbachista, jonka reformoitu pastori Bohnekämper alkoi jo 1820-luvulla kutsua myös venäläisiä työmiehiä evankelisiin hartauskokouksiin. Tämän pojan ja seuraajan Karl Bohnekämperin aikana tapa sai varsinaisen käännyttämisen luonteen. 1870-luvulla liike levisi koko Etelä-Venäjälle, niin, että kokonaisia kyliä oli sen vallassa, ja seuraavalla vuosikymmenellä stundisteja oli jo monissa paikoin sisäkuvernementeissakin.[1]
Stundistit järjestyivät liittymällä baptisteihin, jotka 1879 tunnustettiin Venäjällä oikeutetuksi uskontokunnaksi. Jo 1880-luvulla oli stundisteilla baptistien kanssa yhteisiä rukoushuoneita ja hartauskokouksia. Vuonna 1905 annetun uskonvapausjulistuksen jälkeen baptistit perustivat saarnaajaseminaareja, pitivät yleisiä kokouksia ja niin edelleen. Tunnustus on puhtaasti evankelinen. Ne erityisenä ryhmänä pysyneet stundistit, joita sanotaan nuorstundisteiksi, evankelisiksi kristityiksi, kasteen kertojain vastustajiksi, hylkäsivät sakramentit ja muut ulkonaiset menot ja papiston. Osa heistä kannattaa Tolstoin oppia.[1]
Stundistien rukouskokoukset kiellettiin 1894 kerettiläisinä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Stundistit, Tietosanakirja. Osa 9, palsta 98. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
- ↑ ,Stundister Nordisk familjebok Uggleupplagan. 27. Palsta 500. Nordisk familjeboks Stockholm 1918 [{sv}}
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stundistit Wikimedia Commonsissa
|
