Semikonservatiivinen malli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oletetut uuden DNA:n syntesoitumistavat. Näistä semikonservatiivinen osoittautui oikeaksi.

Semikonservatiivinen malli kuvaa mekanismia, jolla DNA replikoituu eli kahdentuu kaikissa tunnetuissa soluissa. Se saa nimensä siitä, että tämä transkriptiomekanismi oli yksi kolmesta alun perin ehdotetusta mallista DNA:n replikaatioon:[1][2]

  • Semikonservatiivinen replikointi tuottaisi kaksi kopiota, joista kumpikin sisältäisi yhden alkuperäisen kaksoiskierteen juosteista ja yhden uuden juosteen.
  • Konservatiivisessa replikoinnissa alkuperäisen DNA-molekyylin kaksoiskierteen juosteet jäisivät yhteen ja kaksoiskierre tuottaisi kopion, joka koostuisi kahdesta uudesta juosteesta, jotka sisältävät kaikki uudet DNA-emäsparit.
  • Dispersiivinen replikointi tuottaisi kaksi kopiota DNA:sta, jotka molemmat sisältäisivät erillisiä DNA-alueita, jotka koostuisivat kokonaan alkuperäisen DNA:n juosteiden osista tai kokonaan uusista, syntetisoiduista juosteiden osista.

Watsonin ja Crickin vuonna 1953 selvittämä DNA:n rakenne viittasi siihen, että kumpikin kaksoiskierteen juoste toimi mallina uuden juosteen synteesille. Kuitenkaan ei tiedetty, miten äskettäin syntetisoidut juosteet yhdistyivät alkuperäisiin juosteisiin muodostaen kaksi kaksoiskierteistä DNA-molekyyliä. Semikonservatiivinen malli tuntui kaikkein järkevimmältä, koska se mahdollisti jokaisen uuden juosteen pysyvän liittyneenä templaattijuosteeseensa. Nikolai Koltsov kannatti semikonservatiivista mallia, jota tukivat myös Meselson-Stahlin kokeilu[3] ja muut kokeet, jotka mahdollistivat vanhojen ja uusien säikeiden jakautumisen autoradiografisen visualisoinnin replikoiduissa kromosomeissa.

Kokeelliset todisteet vahvistivat, että kyseessä oli semikonservatiivisen mallin mukainen muodostuminen. Ensimmäisessä replikaatiossa syntyy kaksi DNA-ketjua, jotka molemmat sisältävät yhden alkuperäisen juosteen ja yhden uuden juosteen. Uusien ketjujen replikoiduttua uudelleen on neljä DNA-ketjua, joista kahdessa on edelleen yksi alkuperäinen juoste ja yksi uusi juoste. Kahdessa muussa ketjussa on kuitenkin yksi ensimmäisessä replikaatiossa syntynyt juoste ja yksi toisessa replikaatiossa syntynyt uusi juoste. 

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anthony J. F. Griffiths (1999). "8. The Structure and Replication of DNA", An Introduction to genetic analysis. San Francisco: W.H. Freeman. ISBN 0-7167-3520-2. 
  2. "The Replication of DNA in Escherichia coli" (1958). PNAS 44: 671–82. doi:10.1073/pnas.44.7.671. PMID 16590258. 
  3. Meselson M, Stahl FW. (2007) DNA-päällekkäisyyden puolikonservatiivisen tilan osoittaminen.