Potkupyörä
Nykyään käsitteellä potkupyörä tarkoitetaan tasapainopyöriä, joilla lapsi opettelee pyöräilyssä tarvittavan tasapainon. Potkupyörä muistuttaa polkupyörää, mutta siinä ei ole polkimia, vaan lapsi potkii vauhtia maasta. Potkupyöräilyn voi aloittaa, kun lapsi osaa kävellä. Harvat potkupyörämerkit tarjoavat tarpeeksi pieniä ja kevyitä pyöriä, mutta parhaimmillaan pyörät sopivat jopa 76 cm pitkille lapsille. Potkupyöräily on turvallinen tapa opetella pyöräily ja näin vältetään kokonaan apupyörät. Kattavimmat merkit tarjoavat potkupyöriä suksilla, joten potkupyöräily on ympärivuotinen harrastus.
Strider on maailman myydyin 18-kuukautisille suunniteltu potkupyörämerkki. Potkupyörissä tärkeimmäksi tekijäksi on osoittautunut pyörän paino ja säädettävyys.
Aikaisemmin lasten potkupyöriä valmistettiin vain pienille lapsille polkupyöräilyn opetteluun. Nykyään potkupyöriä valmistetaan isommillekin lapsille, jopa aikuisille.
Historia [muokkaa]
Potkupyörä on polkupyörän edeltäjä. Siinä istuttiin satulassa ohjaten ajoneuvoa, mutta liike-energia ei välittynyt jaloista pyöriin polkimien kautta, vaan siten, että ajaja potki jaloilla lisää vauhtia.
Saksalaisen vapaaherra Karl Draisin tiedetään patentoineen vuonna 1817 ensimmäisen etäisesti polkupyörää jollain tapaa muistuttavan puisen kulkuvälineen, potkupyörän, jota kutsutaan draisiiniksi.[1][2] Tästä mallista puuttuivat polkimet, ja liikkeelle päästiin potkimalla maasta vauhtia. Potkupyörä ja sen lukuisat jäljitelmät 1800-luvulla saivatkin nopeasti englantilaisilta pilkkanimen "keikarinhevonen" (engl. dandy-horse) juuri tämän epäkäytännöllisen liikkumatavan vuoksi.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ ADFC (Allgemeiner Deutscher Fahrrad-club) Mannheim, Karl Drais. Viitattu 7.4.2008.
- ↑ Keposti Potkupostia Ketkupolkka ry:n jäsenille, jäsenkirje numero 4 Marraskuu 2000 Viitattu 6.4.2008.
