Palopituuskoneisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Palopituuskoneisto on etupäässä ilmatorjuntatykeissä käytetty ajoituslaitteisto.

Saksalaisen 88 mm RMB-tykin palopituuskoneiston näyttö Keski-Suomen ilmailumuseossa.

Palopituuskoneisto on kellopohjainen. Siihen liittyy valmiiksi laskettu taulukko, josta katsotaan haluttua ammuksen räjähdyskorkeutta vastaava ajoitus. Sen jälkeen ajoitus säädetään kojeistoon liittyvästä kellotaulusta ja tykki ladataan aikakranaatilla, jossa on oma kellotoiminen aikasytyttimensä. Kun tykki laukaistaan, aikasytytin käynnistyy ja räjäyttää kranaatin säädetyllä korkeudella.

Menetelmä oli hyvin tehokas muun muassa Helsingin suurpommituksia torjuttaessa alkuvuodesta 1944. Sittemmin palopituuskoneistot syrjäytyivät vähin erin tutkasytyttimien kehittyessä.

Aikasytytintä käytetään nykyisin vain valokranaateissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aake Pesonen: Tuli-iskuja taivaalle, s. 112–121. Kirjayhtymä, 1982. ISBN 951-26-2318-8.
  • Kapteeni Mano Nokelainen (toim.): ”Sytytin”, Ilmatorjuntamiehen opas, s. 140–142. Ilmatorjuntaupseeriyhdistys ry, 2003. ISBN 952-90-7325-9.