P2PTV

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
P2PTV-verkosto jakamassa kolmea videovirtaa.

P2PTV on P2P-teknologia, jota ohjelmat käyttävät videokuvan välittämiseen. Tekniikan avulla tehostetaan latausta, koska sen sijaan, että video tulisi yhdestä lähteestä, se tulee myös muilta katselijoilta. P2PTV-tekniikassa ohjelma käyttää hajautettua verkostoa videovirtauksen jakamiseen mikä vähentää ensimmäiseen lähteeseen kohdistuvaa rasitusta sekä toisaalta lisää käyttäjille tarjolla olevan latauskapasiteetin määrää. Tekniikan etuna nähdään esimerkiksi tv-ohjelmien levityskustannusten alenemisen ja globaalin levityksen helppous.

Tekniikka ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

P2PTV-jakelujärjestelmässä jokainen käyttäjä ladatessaan itselleen videovirtausta jakaa myös samanaikaisesti saamaansa dataa toisille käyttäjille, lisäten siten käytössäolevaa kokonaiskaistaa. Ladatut videovirrat ovat tyypillisesti muutaman minuutin jäljessä alkuperäisestä. Myös kuvanlaatu voi vaihdella suuresti; jakajien lukumäärän lisääntyminen lisää usein kuvanlaatua bittivirran lisääntyessä samanaikaisesti. P2PTV-tekniikan arkkitehtuuri voidaan nähdä reaaliaikaisena versiona BitTorrent protokollasta: jos käyttäjä haluaa katsoa valitsemaansa kanavaa, ohjelma kontaktoi yhteyksiä hallinnoivaan palvelimeen. Tämä etsii tilanteen olemassa olevista jakajista jotka tarjoavat haluttua videovirtaa. Ohjelma tämän jälkeen ohjaa jakajat tarjoamaan videovirtaa käyttäjälle. Palvelin rekisteröi myös samalla käyttäjän ip-osoitteen, joka yhdistetään olemassa olevien jakajien joukkoon. Tämä luo videovirtaa jakavana verkkojen verkon normaalin internetrungon päälle.

Jotkin ohjelmat antavat käyttäjälle mahdollisuuden luoda omia videovirtoja käyttäjän videotiedostoista tai tv-viritinkortista. Monet kaupalliset sovellutukset on kehitetty Kiinassa ja lähettävät vain aasialaisille käyttäjille. Toisaalta myös yhdysvaltalaisille kuluttajille löytyy muutamia vaihtoehtoja, myös isojen julkaisijoiden tarjoamina. P2PTV-ohjelmilla lähetetetyt laittomat videokanavat ovat kasvattaneet viime aikoina suosiotaan Aasiassa.[1]

Edut ja haitat jakelijalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • P2PTV järjestelmä on usein lähettäjälle paljon halvempi vaihtoehto perinteisiin tekniikoihin verrattuna ja voidaan tehdä asiakkaiden kautta.
  • Laadunvalvontaa ei ole verrattuna kiinteään jakelijaan. Koska käytettävissäolevan kaistan määrä vaihtelee ja verkoston fyysiset ominaisuudet voivat sekä vahvistaa että heikentää eri katselijoiden välistä bittivirran nopeutta, voi kanavan katseluelämys vaihdella suuresti.
  • Jakelijalla on vähemmän kontrollia ja tietoa käyttäjistään, sillä katselijoiden ominaisuuksia, määrää ja katseluaikaa on vaikeampi mitata verrattuna perinteisiin jakelukanaviin.
  • Internet-palveluntarjoajat voivat olla kriittisiä P2PTV ohjelmia kohtaan sillä ne lisäävät huomattavasti palvelutarjoajan kaistankulutusta verrattuna keskitettyihin jakeluratkaisuihin.[1]
  • Multicasting, harvinaisuudestaan jakelutekniikkana huolimatta, on paljon tehokkaampi kuin keskitetty jakelupalvelin, tarjoten käytännössä lukemattomalle ryhmälle katselijoita mahdollisuuden katsoa yhtä videovirtausta.

Sovellutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

P2PTV-teknologiaa käyttävät esimerkiksi Joost ja Miro.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Venkata Padmanabhan, Helen Wang: Distributing Streaming Media Content Using Cooperative Networking. {{{Julkaisija}}}, 2002.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]