Pölynimuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nykyaikainen kotikäyttöön tarkoitettu pölynimuri

Pölynimuri on kodinkone, joka imee ilmavirran avulla sisäänsä pölyä ja pieniä roskia. Imurin sisällä oleva puhallin muodostaa ilmavirran joka imee mukanaan suuttimen lähellä olevaa irtonaista ainetta imurin sisälle. Kiinteä aine ja pääosa pölystä jää imurin sisälle koska ilmavirta suodatetaan. Lopuksi suodatettu ilma poistetaan imurista. Imuputken päähän voidaan kiinnittää erilaisia suuttimia esimerkiksi paljaan lattian, vaatteiden tai ahtaiden paikkojen imuroimiseksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1865 kehitettiin Yhdysvalloissa ensimmäinen myyntikelpoinen pölynimuri. Laite oli käsin pumpattava ja sen käyttö vaati kaksi ihmistä, joista toinen pumppasi eräänlaisia isoja palkeita, ja toinen käytti letkua.[1]

Vuonna 1901 Englannissa aloitti toimintansa kaupallinen yritys British Vacuum Company. Se perustui H. Cecil Boothin keksintöön, joka oli petrolilla toimiva ja hevosvaunuilla vedettävä imulaite. Imuroitavassa kohteessa letkut vedettiin ovesta tai ikkunasta sisään rakennukseen. Tämä soveltui lähinnä suuriin kohteisiin.[1]

Vuonna 1908 alkoi sähköisten pölynimureiden aika Yhdysvalloissa, kun ensimmäinen Hoover valmistui. Se perustui allergiasta kärsineen James Murray Spanglerin patentoimaan keksintöön, joka koostui luudanvarresta, keksilaatikosta, tyynyliinasta ja sähkötuulettimen moottorista. Laite oli metallikuorinen ja raskas.[1] Toimivan tekniikan ja hyvän myyntistrategian avulla Hooverista tuli suosittu ja sanaa Hoover käytetään englanninkielessä pölynimureiden yleisnimenä.[2]

Vuonna 1912 ruotsalainen Axel Wenner-Gren esitteli lampputehdas AB Luxin johdolle kehittämänsä sähkökäyttöisen pölynimurin. Tätä 14 kiloa painanutta imuria, Lux I, ruotsalaiset pitävät ensimmäisenä oikeana kotipölynimurina. Siinä oli koteloitu tuuletin, jolla luotiin imuvaikutus.[1]

Vuonna 1921 imureiden malli muuttui sylinterimäiseksi ja perässä jalasten avulla vedettäväksi.[1]

1950-luvulla imureihin tulivat teleskooppiputki ja paperinen pölypussi, joka korvasi kankaisen pölypussin.[1]

1960-luvulla imureihin tulivat pyörät, automaattisesti sulkeutuva pölypussi sekä sisään kelautuva sähköjohto.[1]

Erilaisia pölynimureita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskipakoisvoiman toimintaperiaate pölypussittomassa imurissa.

Pölypussilliset pölynimurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pölypussillisen pölynimurin sisällä on pölypussi johon imetyt roskat jäävät. Moottori imee ilmaa letkusta. Moottori imee pölypussin läpi. Ilman pölypussia imuria ei voi käyttää.

Kahdenlaisia pölypusseja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paperipölypussit ovat yksinkertaisia ja halpoja. Niiden imuteho sekä suodatus on heikko. Mikrokuitupölypussit taas ovat tehokkaampia mutta kalliimpia kuin paperiset.lähde? Mikrokuitupölypussien etuna on myös että ne ovat kestävempiä ja eivät myöskään toimi kasvualustana homeille, toisin kuin paperiset.lähde?

Suodattimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottorisuodatin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottorisuodatin suojaa moottoria liian isolta pölyltä. Ilman moottorisuodatinta pölynimuria ei saa käyttää.

Hienosuodatin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pölynimuri puhaltaa ilmaa ulos hienosuodattimen läpi, joka suodattaa poistoilmasta hienopölyn. Hienosuodattimia on kahdenlaisia: mikrosuodattimia ja hepa-suodattimia. Mikrosuodatin on perussuodatin, joka löytyy useimmista pölynimureista. Hepa-suodatin taas on tehokkaampi, ja se suodattaa yli 99,9 % ilman epäpuhtauksista. Hepa-suodattimia on pestäviä ja kertakäyttöisiä.

Pölypussittomat pölynimurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pölypussittomat mallit ovat hiljalleen valtaamassa markkinoita perinteisiltä pölynimureilta. Ne hyödyntävät keskipakoisvoimaa. Pöly, lika ja muut lattialta siivottavat roskat imeytyvät laitteen sisään, ja keskipakoisvoima ajaa ne sylinterin reunoille. Roskien osuessa seinämiin ne alkavat pudota alas ja kerääntyvät säiliöön. Uusien pölypussien ostamiselta säästyvän rahan lisäksi pölypussittomien etu on myös se, että niiden imuteho säilyy vakiona, koska lika ei tuki pölynimurin suodatinta kuten "tavallisissa" pölynimureissa, joissa ilma kulkee täyttyvän pölypussin ja suodattimen läpi.

Keskuspölynimuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valittavana on myös keskuspölynimuri, jonka säiliö on paljon tilavampi kuin lattialla liikuteltavissa imureissa. Keskuspölynimurissa on varsinaisen imurilaitteen lisäksi kiinteästi asennettu runkoputkisto, jossa on useampia imupisteitä. Imupisteeseen kytketään imurointiletku varusteineen, kytkentä käynnistää imurin tai se käynnistetään letkun kahvassa olevasta kytkimestä. Imuriosassa on säiliö, johon ilmavirrasta erotetaan roskat syklonin avulla. Hienojakoisin pöly puhalletaan rakennuksesta ulos poistoilman mukana. Keskuspölynimurin etuna tavalliseen imuriin verrattuna pidetään hiljaisempaa ääntä imurointipaikassa sekä hienojakoisimmankin pölyn saamista pois huoneilmasta.

Keskuspölynimuri rakentamisessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskuspölynimurit ovat käytössä myös uudisrakentamisessa. Niinkutsutut rakennusimurit asennetaan usein rakennusprojektin ajaksi ja poistetaan projektin edettyä loppuvaiheeseen. Vuonna 2011 Työ- ja elinkeinoministeriö palkitsi kotimaisen Gles Oy:n Timangi 2011-kilpailussa mm. keskuspölynimurien kehittämisestä ja siten työolosuhteiden parantamisesta rakennusalalla [3].

Erityiskäyttöön suunniteltu sovellus: pölynimurina toimiva ranskalainen junanvaunu

Valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja pölynimurimerkkejä ovat muun muassa AEG, Kärcher, Allaway, Bosch, Daewoo, Dyson, Electrolux (Volta), Hoover, LG, LUX, Miele, Nilfisk, Philips, Samsung ja Siemens.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4. Suomi


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Juha Sihto: Villakoiran vihollinen. Aamulehti, 9.3.2012, s. B25.
  2. Chaline sivu 111
  3. Timangi 2011 -kilpailun palkitut 15.11.2011. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 28.03.2012.


Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.