Näyttely
Wikipedia
Näyttely on tapahtuma, joka kerää ihmisiä yhteen paikkaan tutustumaan johonkin kokonaisuuteen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Ensimmäiset uudenaikaiset näyttelyt pantiin toimeen Euroopassa 1700-luvulla. Ne olivat taidenäyttelyitä tai taiteelle läheisten teollisuusalojen näyttelyjä. Sittemmin näyttelyt laajentuivat niin, että ne lopulta sulkivat piiriinsä koko taloudellisen ja yhteiskunnallisen elämän. Näyttelyillä oli alun perin etupäässä opettava ja herättävä tarkoitus. Sittemmin näyttelyt ovat muuttuneet myös myynti- ja huvittelutilaisuuksiksi.
Suomen ensimmäisenä taidenäyttelynä pidetään Helsingin yliopiston hankkiman veistokuvakokoelman esittelyä vuonna 1845. [1] Sen jälkeen taidenäyttelyiden järjestäminen alkoi yleistyä perustetun Suomen Taideyhdistyksen toimesta, joita pidettiin aluksi yhdistyksen vuokraamissa huoneissa niin sanotussa Heidestrauchin talossa Helsingissä, Kauppatorin varrella Pohjois-Esplanadilla (rakennuksessa toimii nykyisin Ruotsin suurlähetystö). [2]
Suomessa pantiin toimeen ensimmäinen teollisuusnäyttely vuonna 1876 Helsingissä. Ensimmäinen yleinen kansainvälinen näyttely oli Lontoon maailmannäyttely vuonna 1851.
Vuonna 1887 avattiin taidenäyttelyitä varten rakennettu museo Ateneum Helsinkiin. Taidenäyttelyt keskittyivät 1960-luvulle asti lähinnä Suomen suurimpiin kaupunkeihin ja yhtä näyttelyä esitettiin tavallisesti melko lyhyen aikaa. Taidenäyttelyt olivat aikaisemmin myös melko harvinaisia, kun taas nykyaikana ne ovat kulttuurielämämme arkea. Pienimmilläkin paikkakunnilla järjestetään taidenäyttelyitä.
[muokkaa] Taidenäyttelyt
Taiteen tapahtumia ovat taidenäyttelyt, joita esitetään muun muassa taidegallerioissa ja taidemuseoissa. Taidenäyttelyt voivat olla:
- yksityisnäyttelyitä, jossa yksi taiteilija esittää teoksiaan
- yhteisnäyttelyitä, joissa on useiden taiteilijoiden teoksia, yhteisnäyttely saattaa olla jyrytetty näyttely, jolloin osallistuvat teokset valitsee tuomaristo eli jyry
- ryhmänäyttelyitä, johon osallistuu jokin tietty taiteilijaryhmä
- teemanäyttelyitä, joissa on joku määrätty, aiheita rajaava teema, esimerkiksi "eläimet Suomen taiteessa"
- retrospektio eli takautuva näyttely osoittaa jollain tavalla, miten taide on kehittynyt ajan kuluessa
- debyytti on taiteilijan ensimmäinen näyttely tai ensimmäinen kerta kun hänen teoksiaan on esillä
- vaihtuva näyttely on määräaikaisesti esitettävä näyttely toisiaan seuraavassa näyttelysarjassa
- kokoelmanäyttely on joko pysyvä tai jonkin verran muuttuva taidekokoelman sisältävä näyttely
[muokkaa] Näyttelyohjelma ja oheisohjelma
Näyttelyitä esittävän tahon suunnittelemaa useiden näyttelyiden kokonaisuutta kutsutaan näyttelyohjelmaksi. Esimerkiksi museoissa näyttelyohjelma suunnitellaan tavallisesti useiksi vuosiksi eteenpäin, mutta taidegallerioissa näyttelyohjelma saattaa olla sesonkikohtainen eli se suunnitellaan puolivuosittain.
Nykyisin suurten taidenäyttelyiden puitteissa järjestetään oheisohjelmaa, kuten esittelyjä, keskusteluja, elokuvia, taidekasvatustapahtumia, konsertteja tai muita esityksiä. Taidenäyttelyt ovat tulleet viimeisten vuosikymmenien aikana yhä enemmän esityksen kaltaisiksi tapahtumasarjoiksi.
Museot kokoavat kokoelmistaan näyttelyitä, jotka ovat rakennettu usein jonkin teeman ympärille. Useimpien museoiden esine- tai taidekokoelmat ovat niin suuret, että vain pieni osa niistä mahtuu esille museon näyttelytiloihin.
Taidenäyttelyitä pidetään usein myös taidegallerioissa, kirjastoissa tai muissa tiloissa, jotka joko ovat tai eivät ole suunniteltu näyttelyitä varten. Silloin näyttelytila, näyttelyn taustarakenteet ja valaistus täytyy rakentaa erikseen.
[muokkaa] Näyttelysuunnittelu
Näyttelyn suunnittelusta vastaavaa henkilöä sanotaan kuraattoriksi. Suurissa tai kansainvälisissä näyttelyissä näyttelykuraattoreja voi olla useita.
Varsinkin museoissa esitettävien näyttelyiden markkinointi ja esillepano on tavallisesti huolellisesti suunniteltua. Nykyisin kulttuurimarkkinointia ei tavallisesti suunnata yleisölle yleensä, vaan se saatetaan kohdentaa jollekin yleisölle.
Myös näyttelyarkkitehtuuri, josta usein vastaa oma näyttelyarkkitehti, sekä valaistus ja näyttelyn informaatio on pitkälle suunniteltua. Näyttelyä varten saatetaan rakentaa museoon omia väliseiniä, vitriineitä, esittelyhyllyjä tai eristettyjä huoneita multimediaesityksiin ja maalata osastoja eri väreillä.
Usein keskustellaan taidenäyttelyiden ripustuksesta. Se tarkoittaa sitä, miten teokset on asetettu seinille ja tilaan. On erilaisia ripustustyylejä. Joskus taiteilija tai näyttelyn järjestäjä saattaa suunnitella teosten ripustusta näyttelyyn museon tai näyttelytilan pienoismallin avulla.
Tavallista on, että taidenäyttelystä kirjoitetaan ja julkaistaan juliste, sekä näyttelyluettelo eli katalogi. Näyttelyn yhteydessä saatetaan julkaista myös painettu esite, näyttelykatalogi, cd-levy, video tai verkkosivut.
Asiantuntijat saattavat julkaista näyttelyluetteloissa kirjoituksia, joissa on tutkimusten tuloksia, esseitä tai monografioita. Näyttelyssä saattaa olla esillä aihetta koskevia elokuvia, dokumentteja tai performansseja. Yleisölle saatetaan tarjota opastuskierroksia, luentoja tai ääniopastuksia. Lapsille saatetaan järjestää olla omaa oheisohjelmaa.
[muokkaa] Turvallisuus, kuljetus ja avajaiset
Museon on turvattava esittämiensä näyttelyiden esineiden turvallisuus. Näyttelyitä valvotaan erilaisin keinoin ja turvallisuuden korkeaa tasoa valvovat vakuutusyhtiöt.
Taide- ja museoesineiden kuljettamista varten on syntynyt siihen erikoistuneita kuljetusyhtiöitä. Asiantunteva pakkaus ja konservointi on osa näyttelyiden järjestämistä.
Avajaiset ovat osa näyttelyä. Avajaiskutsut suunnitellaan, painetaan ja lähetetään kutsuvierasyleisölle. Avajaisissa saattaa olla puhe tai jotain muuta ohjelmaa. Avajaiset ovat tavallisesti luonteeltaan vapaamuotoinen ja avoin tilaisuus.
Lehdistölle saatetaan järjestää näyttelyn lehdistö- tai tiedotustilaisuus. Usein näyttelystä laaditaan lehdistötiedote.
[muokkaa] Näyttelyt, palaute ja taidekauppa
Teosten esittäminen näyttelyssä on tärkeää taiteilijalle, koska silloin hän pystyy julkaisemaan työnsä tuloksia. Näyttelyn vastaanotto tarkoittaa sekä kriitikoiden, että muun yleisön antamaa palautetta näyttelystä. Taiteilijalle näyttelyn järjestäminen on runsaasti aikaa vievää työtä ja yleensä näyttelystä koostuu myös runsaasti kuluja hänelle.
Yleensä taidegallerioissa esitettävissä taidenäyttelyissä esillä olevat teokset ovat myytävinä. Hinnan saa selville tavallisesti näyttelyluettelosta. Pieni punainen merkki teoksen vieressä tarkoittaa, että se on myyty ja vihreä sitä, että joku on varannut sen ostoa varten.
Taidemuseoiden näyttelyissä olevat teokset eivät tavallisesti ole myytävänä tai taidemuseo ei niiden kauppaa välitä. Taidemuseoissa esitettävät teokset saattavat kuulua joko museon omaan kokoelmaan tai johonkin muuhun julkiseen- tai yksityiskokoelmaan. Näistä on maininta teosluettelossa.
[muokkaa] Näyttelyssä käyttäytyminen
Näyttelytiloja valvovat tavallisesti joko näyttelyvalvojat tai -vartijat. Näyttelyitä saatetaan valvoa myös elektronisilla valvontalaitteilla, kuten valvontakameroilla tai tunnistimilla. Suurissa museoissa näyttelyvalvonta tehdään tavallisesti useilla keinoilla, eikä näyttelyssä vierailija usein huomaa valvontalaitteita.
Vierailijan pitää noudattaa ohjeita, joita saattavat olla esimerkiksi seuraavat.
- Tupakointi ja tulen käsittely kielletään, koska monesti näyttelytilat on varustettu automaattisilla palovaroittimilla.
- Valokuvaus tai videokuvaus saatetaan kieltää tekijänoikeudellisista syistä.
- Jos valokuvaus on sallittua, usein kameran jalustan käyttö on kielletty turvallisuussyistä. Kameran salamavalon käyttö kielletään yleensä, koska kirkas valo tuhoaa taideteoksia ja välkkyvä valo voi häiritä muiden katselijoiden tarkaavaisuutta.
- Usein päällysvaatteita, laukkuja tai irtoesineitä ei saa viedä näyttelytiloihin teosten turvallisuuden takia.
- Äänekäs tai häiritsevä käyttäytyminen, esimerkiksi juokseminen on usein kiellettyä.
- Myös virvoitusjuomien tai ruokien nauttiminen näyttelyssä kielletään tavallisesti teosten suojelun takia.
Esineiden tai taideteosten suojelun takia niihin ei tavallisesti saa koskea. Pienet, hauraat tai erityisen arvokkaat näyttelyesineet saatetaan esittää vitriineissä tai niille erityisesti suunnitelluissa rakenteissa.
[muokkaa] Kirjastot, kirjakaupat ja myymälät
Näyttelyn yhteydessä voi olla luettavana esimerkiksi aihetta koskevaa kirjallisuutta. Suurissa näyttelytiloissa saattaa olla myytävänä myös kirjoja tai muuta aineistoa. Museoissa voi olla myös kahviloita tai ravintoloita, jotka ovat erillään näyttelytiloista.
