Näennäisviljely
Näennäisviljely on maanviljelyä, jossa pellot pidetään viljelyksessä Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan tukien avulla, mutta ei tähdätä laadullisesti tai varsinkaan määrällisesti hyvään satoon.[1] Näennäisviljely saattaa olla kannattavampaa kuin hyvään satoon tähtäävä viljely Suomessa siksi, että suuri osa tulosta tulee viljelemiseen liittyvistä maataloustuista eikä enää kokonaan tuotannon myymisestä saadusta hinnasta.
Näennäisviljelyssä käytetään vähemmän siemeniä ja lannoitteita, mahdollisesti myös kasvinsuojeluaineita kuin hyvään satoon tähtäävässä viljelyssä. Näin säästetään suoranaisia ainekustannuksia sekä myös konetunteja pellolla.
Osaan tuista ei ole liittynyt velvoitetta kerätä satoa pois pelloilta. Maataloustukien saamisen ehtona on hyvän maatalouskäytännön mukainen viljely[2] Näennäisviljelyn torjumiseksi EU on lisännyt tukiin jatkojalostusvelvoitteita.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Näennäisviljely yleistymässä 2002. Valtiontalouden Tarkastusvirasto. Arkistoitu 8.11.2014. Viitattu 8.11.2014.
- ↑ Näennäisviljely kasvussa? 2001. YLE. Viitattu 1.6.2018.
- ↑ Kuitukasvien näennäisviljely loppuu Suomesta (Euroopan komissio haluaa lopettaa kuitukasvien näennäisviljelyn. Niiden tukiehdot tiukentuvat ensi satokaudeksi. Nyt myös kuituhamppu on jatkojalostettava, kuten kuitupellavakin.) 1999. Taloussanomat. Viitattu 1.6.2018.