Muistitietohistoria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Muistitietohistoria syntyi laajentamaan historiankuvaa. Sen tarkoitus on ja oli laajentaa erilaisia tulkintoja menneisyydestä.(Fingerroos & Haanpää 2006, 27.) Muistitietotutkimuksen ja -haastattelun tarkoitus ei ole vain kerätä kirjallista materiaalia täydentävää aineistoa vaan uusien näkökulmien tuonti tutkimukseen. Se mahdollistaa erityisesti tutkimuksen kohteena olevien ihmisten tai yhteisöjen omien historioiden tavoittamisen ja tuottamisen. Tutkittavien kokemusten ja omien tulkintojen menneisyydestä esille tuonnin ohella on olennaista kertoa ohitetuista ja näkymättömistä menneisyyksistä.(Ukkonen 2002, 14.)

Erityisesti kansainvälisesti muistitietohistoriassa ollaan oltu kiinnostuneita pienistä ilmiöistä ja näkökulmista, kuten arki ja erilaiset marginaaliset, unohdetut tai dokumentoimattomat yhteisöt (Fingerroos & Haanpää 2006, 27). Suomalaisessa tutkimuksessa voidaan enemmän katsoa korostuvan muistamisen ja muistitiedon luonne sekä kollektiivisen ja yksilöllisen muistin vuorovaikutus (Fingerroos & Peltonen 2006, 9). Kansainvälisessä tutkimuksessa usein käsitteellä ’oral history’ viitataan erilaisin haastattelumenetelmin tuotettuihin aineistoihin ja käsite voidaan ymmärtää käännöksellä suullinen historia. Suomalaisessa muistihistoriatutkimuksessa korostuu myös runsas kirjoitettu muistitietoaineisto, jolloin suullinen historia käsitteenä on liian suppea. (Fingerroos & Haanpää 2006, 27.)

Muistitietotutkimusta voidaan pitää erityisenä muistitiedon kertoessa meille enemmän tapahtumien merkityksestä. Kyse ei ole siitä, eikö pyrittäisi totuuteen, vaan haastatteluiden taipumuksesta tuoda esille uusia seikkoja jo tunnetuista tapahtumista, joita usein on vaikea varmentaa.(Portelli 2006, 55.) Muistitietotutkimuksessa voidaankin olla kiinnostuneita menneisyyden moniäänisyydestä eikä niinkään faktojen etsimisestä tai menneisyyden konstruoimisesta. Tutkija tarkastelee samanaikaisesti menneisyyttä ja omaa aikaansa ja kiinnostusta herättävä kysymys on, miksi kertomuksia menneestä edelleen kerrotaan. Samalla tutkijalta edelletään, että hän tiedostaa vastuunsa tulkinnoistaan niin tutkimuseettisesti kuin tietoteoreettisesti. Muistitietotutkimus ei kuitenkaan ole ammattitutkijoiden yksinoikeus. Akateeminen tutkimus kannustaakin erilaisia ihmisiä ja ryhmiä muistelemaan ja tuottamaan omaa historiaansa, koska tämä itsenäisesti tuotettu tieto menneisyydestä voi olla rikkaus tutkijoille. (Fingerroos & Haanpää 2006, 29, 33, 35.)

Muistitietoon voidaan suhtautua tutkimuksessa kolmella tavalla. Muistitietoa käytettäessä lähteenä sen tavoitteena on tuoda esille tutkittavan eli muistelijan näkökulmat menneisyydestä ja tutkijan tehtävänä on esittää se tai tehdä siitä tulkintoja. Yleensä muistitietotutkimuksissa, joissa muistitieto on lähteenä, saatua tietoa pidetään tuotettuna konstruktiona ja tutkimusta rekonstruktioina. Muistelija on tiedontuottaja, joka tietyssä kontekstissa toimii tiettyjen tarkoitusperien mukaisesti. Motivaatio menneisyyden konstruointiin voi herätä niin haastattelutilanteen dialogista kuin vaikkapa yhteisön halusta tuottaa omaa menneisyyttä.(Fingerroos & Haanpää 2006, 28, 34-35.)

Toinen mahdollisuus muistitietotutkimuksessa on pitää muistitietoa kohteena. Kiinnostus voi tällöin suuntautua esimerkiksi muistelun, niin kerronnan kuin muistelukerronnan, rakenteisiin ja keinoihin. Tämä näkökulma vie tutkimusta narratiivisen tutkimuksen ja folklorististen kerrontatutkimuksen piiriin. Kolmas tapa on kohdella muistitietoa metodina, jolloin se nähdään aineiston keruun apuvälineenä.(Fingerroos & Haanpää 2006, 29.)


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fingerroos, Outi & Haanpää, Riina: Muistitietotutkimuksen ydinkysymyksiä. Teoksessa Muistitietotutkimus. Metodologisia kysymyksiä. Toim. Outi Fingerroos, Riina Haanpää, Anne Heimo ja Ulla-Maija Peltonen. Suomen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 2006.
  • Fingerroos, Outi & Peltonen, Ulla-Maija: Muistitieto ja tutkimus. Teoksessa Muistitietotutkimus. Metodologisia kysymyksiä. Toim. Outi Fingerroos, Riina Haanpää, Anne Heimo ja Ulla-Maija Peltonen. Suomen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 2006.
  • Portelli, Alessandro: Mikä tekee muistitietotutkimuksesta erityisen? Suom. Salla Kivilaakso-Mendes ja Saana Viertomanner. Teoksessa Muistitietotutkimus. Metodologisia kysymyksiä. Toim. Outi Fingerroos, Riina Haanpää, Anne Heimo ja Ulla-Maija Peltonen. Suomen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 2006.
  • Ukkonen, Taina: Menneisyyden tulkinta kertomalla. Muistelupuhe oman historian ja kokemuskertomusten tuottamisprosessina. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 797. Helsinki 2002.