Mitä tapahtuu!
Mitä tapahtuu! Irina Milan | ||
---|---|---|
Kansi: Erik Uddström | ||
Studioalbumin tiedot | ||
Julkaistu | 1979 | |
Tuottaja(t) | Timo Lindström | |
Kesto | 37.22 | |
Levy-yhtiö | Dig It (DIGLP-06) | |
Irina Milanin muut julkaisut | ||
Musta perhonen 1976 |
Mitä tapahtuu! 1979 |
Pahan kukkia 1989 |
Mitä tapahtuu! on Irina Milanin musiikkialbumi vuodelta 1979. Albumin kaikki sävellykset ovat Jorma Panulan ja sanoitukset Heikki "Hector" Harman.
Irina Milan aloitti yhteistyönsä Jorma Panulan kanssa vuoden 1975 albumilla Milodia, jonka lauluista puolet oli Panulan säveltämiä, puolet Edith Piafin ohjelmistosta poimittuja. Albumin Musta perhonen (1976) jälkeen Mitä tapahtuu! oli kolmas Milanin ja Panulan yhteistyönä syntynyt albumi.[1]
Monet albumin kappaleista ovat läpisävellettyjä ja tarjoavat yllättäviä tempon- ja tyylinvaihdoksia. Panulan sävellykset ja sovitukset liikkuvat jazzin ja taidemusiikin välimaastossa, ja yhtyeen kokoonpano vaihtelee kappaleittain.
Tekijöiden ajatuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jorma Panula sanoi albumin julkistuksen yhteydessä tehdyssä haastattelussa pyrkineensä luomaan albumilla vastaiskun tasatahtiselle ”teollisuuskompille”, jolle valtaosa kevyestä musiikista pohjautuu. Sävellykset ovat jazzmaisuuden ja chansonmaisuuden lisäksi oopperanomaisia, mutta toisaalta Panula kehui Milanin kaltaisia kevyen musiikin laulajia, jotka ääntävät tekstit paljon oopperalaulajia paremmin: ”Oopperaihmiset ovat – niin kuin kansanomaisesti sanotaan – kulttuurin läpipieraisemia. Ne luulevat, että yleisö tuntee tekstin. Se on kuitenkin pirun pieni porukka, joka tuntee koko tekstin.”[2]
Myös Irina Milan korosti haastattelussa sanoitusten osuutta: ”Uudella levyllä me olemme todella analysoineet tekstiä. Mitä tälle ihmiselle on aikaisemmin tapahtunut, mitä se on ennen ajatellut, mitä nyt...”[2]
Sekä Milan, Panula että Heikki Harma olivat erittäin tyytyväisiä albumiin. Hector lukee sen uransa kunnianhimoisimpiin ja onnistuneimpiin sanoituskokonaisuuksiin.[3]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kriitikot olivat suopeita, monet pitivät albumia mestariteoksena. Erkki Pälli antoi albumille Katso-lehdessä viisi tähteä, mutta sanoi tällaisen ”vaikeaa viihdemusiikkia” sisältävän levyn olevan ”suunnattu vain harvoille ja valituille, alan kulinaristeille”.[3]
Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
A-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laulu stadille – 2.54
- Ja nyt sinä lähdet – 1.54
- Missä tahansa ei kenenkään luona – 4.04
- Casse croute (Välipala) – 1.36
- Mitä jumalan tähden tapahtuu? – 7.49
B-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kerrostalossa – 4.58
- Ethän lakkaa minulle puhumasta – 4.03
- Rakkuslulu – 2.58
- Yhdistyneet imagot – 3.35
- Kevättä ilmassa – 2.58
Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Markku Johansson – trumpetti
- Pentti Lasanen – tenorisaksofoni, klarinetti
- Juhani Aaltonen – tenorisaksofoni
- Juhani Aalto – pasuuna
- Matti Helin – huilu
- Matti Tossavainen – fagotti
- Aale Lindgren – oboe
- Osmo Vänskä – klarinetti
- Elisabet Leistola – harppu
- Kalevi Nyqvist – hanuri
- Aaro Kurkela – hanuri
- Tapani Ikonen – rummut, lyömäsoittimet
- Lassi Erkkilä – lyömäsoittimet
- Irina Milan – kuoro
- Kalle Fält – kuoro
- Paavo Maijanen – kuoro
- Jorma Ylönen – jouset
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen äänitearkisto
- Albumin takakannen tekstit[vanhentunut linkki]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Koivisto, Altti: Vinyylimania: Irina Milan – Milodia, Musasto, Vaskin musiikkikirjastojen ylläpitämä blogi. Kaarinan, Paimion, Raision ja Turun kaupunginkirjastot 16.1.2014. Viitattu 17.5.2015.
- ↑ a b Hytönen, Mattiesko: Irina Milan ja Jorma Panula haastavat. Pikkasen pedagogiaa täytyy olla. Helsingin Sanomat, 29.11.1979, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b Lassinharju, Tuomas: Onko Mikael Saari 2010-luvun Irina Milan? Lassinharjun blogi "Finnhitsaaja" ruotii populaarikulttuurin ilmiöitä". 9.5.2016. Tuomas Lassinharju. Viitattu 15.6.2018.