Merseburgin loitsut

Merseburgin loitsut (Merseburger Zaubersprüche) on kaksi esikristillistä germaanista mytologiaa edustavaa säkeistöä. Ne ovat tiettävästi ainoat säilyneet kirjalliset dokumentit kristinuskoa edeltäneestä germaanisesta muinaisuskosta. Oikeushistorian tutkija Georg Waitz löysi ne vuonna 1841 eräästä 800- tai 900-luvulta peräisin olevasta teologisesta käsikirjoituksesta, jota säilytettiin Merseburgin tuomiokirkossa. Loitsut nimettiin löytöpaikkansa mukaan ja ne julkaisi Jacob Grimm vuonna 1842.

Ensimmäinen loitsu kertoo jumalattarista, valkyrioista, jotka käyvät taistelukentälle ja jakaantuvat kolmeen ryhmään. Yksi solmii siteitä, toinen estää vihollisarmeijaa etenemästä, kolmas vapauttaa sotavankeja. Toinen loitsu kertoo jumalista Phol ja Odin, jotka ratsastavat halki metsän. Balderin eli Pholin hevonen loukkaantuu pahoin, ja vain Odin kykenee pelastamaan hevosen.

Loitsut on kirjoitettu muinaisyläsaksan kielellä.

Ensimmäinen loitsu: Eiris sâzun idisi, sâzun hêra duoder. Suma hapt heptidum, suma heri lezidun, suma clûbôdun umbi cuoniouuidi: insprinc haptbandum, inuar uîgandun!

Toinen loitsu: Phol ende Uuôdan uuorun zi holza. Dû uuart demo Balderes uolon sîn uuoz birenkit. Thû biguol en Sinthgunt, Sunna era suister, thû biguol en Frîia, Uolla era suister; thû biguol en Uuôdan sô hê uuola conda: sôse bênrenkî, sôse blutrenkî, sôse lidirenkî: bên zi bêna, bluot zi bluoda, lid zi geliden, sôse gelimida sin!

Merseburgin loitsut. Merseburger Zaubersprüche. (Merseburger Domstiftsbibliothek, Codex 136, f. 85r, 900-luku)

Aiheesta muualla

• Biblioteca augustana: Merseburger Zaubersprüche um 750 (Loitsujen molemmat säkeistöt muinaisyläsaksaksi)