Makadamointi
Makadamointi on skotlantilaisen insinöörin John Loudon McAdamin kehittämä tienrakennusmenetelmä. Tien pinnalle levitetään ensin kerros soraa ja kiviäkin, jos pohja on hyvin huono, tämän päälle 15 senttimetrin paksuinen kerros tasasuuruisia 5,5 senttimetrin kokoisia graniitin taikka muiden kovien kivilajien palasia, jotka raskaalla jyrällä, tavallisesti höyryjyrällä, puristetaan niin lujaan, että tien kuperalle pinnalle muodostuu kokoon kiilautuneista kivisirpaleista kestävä holvi. Jyrättäessä ei kivien joukkoon panna hiekkaa, vaan niitä ainoastaan kastellaan usein ja vain tien pinnalle levitetään ohut hiekkakerros.[1]
Maanteiden peitteenä makadami on hyvä, ja kaupungeissakin sitä käytettiin aikoinaan vähäliikenteisissä ja syrjäisissä osissa halpuutensa vuoksi, mutta vilkasliikenteisillä teillä se tulee kuoppaiseksi. Makadamin pahimpia vikoja on se, että se itse samoin kuin sen pinnalle levitetty hiekka kuluu hienoksi jauhoksi, joka tuulella pölyää. Autojen tultua käyttöön teiden pölyämistä alettiin ehkäistä kastelemalla niitä jäteöljyllä tai halvoilla öljyillä. Myös erityistä tervamakadamia valmistetaan[1]
_page_16_macadam_road.png)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Makadamoida, Tietosanakirja, osa 5, palsta 1655, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Makadamointi Wikimedia Commonsissa
