Lindy hop
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Swing-tansseista puheenollen kuulee monesti sanottavan, että "Lindy hop on kaikkien swing-tanssien äiti". Väite on varsin yleisesti tunnettu myytti lindy hop -harrastajien keskuudessa. Myytin todenperäisyys on kyseenalainen, kun lindy hoppia aikaisemmin on syntynyt mm. texas tommy swing -niminen swingtanssi ja monille swingtansseja ovat myös fox-trot ja balboa, jotka ovat syntyneet huomattavasti ennen kuin lindy hop sai alkunsa [1].
[muokkaa] Lindy hop lyhyesti kuvattuna
Lyhyesti sanoen lindy hop on paritanssia, joka perustuu parinväliseen neuvotteluun rytmisestä yhteisymmärryksestä, miten musiikkiin tanssitaan. Tämä yhteisymmärrys syntyy lindy hopin sosiaalitanssiversiossa käytännössä lennosta kuultavaan musiikkiin. Tällöin puhutaan ns. improvisoimisesta (tai musiikintulkinnasta/musiikin seuraamisesta), mikä on lindy hopin sielu[2]. Musiikkina on tyypillisesti swing-musiikki. Alunperin lindy hoppia tanssittiin ns. 8 count -rytmiin nopea, nopea, hidas, nopea, nopea, hidas -askelluksella. Nopeat olivat askelia ja hitaat olivat alunperin joko askeleita tai potkuja. Lindy hopin perustaa kuvattiin ns. box steppinä, minkä tyyppistä perustaa käytettiin tuolloin myös mm. fox-trotissa. Nähtävästi vuosina 1933 - 1934 yleistyi ns. triple step -perusta, jolloin hidas-kohtiin tehtiin kolmen askeleen -askelsarja (triple step). Triple step -perusta ei koskaan yltänyt suureen menestykseen ns. swing eran (määrittelyistä riippuen ainakin vuodesta 1935 - vuoteen 1945) aikaisten lindy hop tanssijoiden keskuudessa. 1930-luvun loppupuolelta alkaen lindy hoppia alettiin tanssimaan yhä yleisemmin myös 6 count -askellukseen (nopea, nopea, hidas, hidas), mikä oli jo 1940-luvulla tyypillisin askelrytmi lindy hopissa.
Tässä on muistettava se, että swing eran aikaiselle lindy hop -tanssijalle ei ollut olemassa mitään 8 count tai 6 count -askellusta. Tuonaikainen tanssija vain tanssi. Lindy hopin 8 count ja 6 count -ajattelutapa ja muu (tyypillisesti) kahdeksaan tapahtuva rytmin laskeminen on tullut mukaan lindy hoppiin vasta myöhemmin swing eran jälkeen, kun lindy hopin juuria alkoivat jäljittämään tanssin harrastajat, jotka olivat tottuneet etukäteen määriteltyyn perusaskeleeseen ja rytmin laskemiseen tyypillisesti kahdeksaan (ks. tästä prosessista viimeinen kappale).
[muokkaa] Lindy hopin synty
Lindy hop sai tunnetun legendan mukaan alkunsa heinäkuun alussa 1928, kun George "Shorty George" Snowden lausui New Yorkin Harlemissa Rockland Palacessa pidetyssä tanssimaratonissa kuuluisat sanansa haastattelijan kysymykseen, mitä hän tanssii: "The Lindy" oli Shortyn vastaus. Jälkeenpäin Shorty Georgen lausumaa on kyseenalaistettu ja arveltu termin "lindy hop" syntyneen vasta syksyllä 1928 (tosin edelleen Shortyn toimesta). Haastattelijan kysymys syntyi tilanteessa, jossa Shorty George teki omien sanojensa mukaan breakaway-kuvion (Kuvion, jossa hän etääntyi paristaan ja palasi takaisin). Tuo oli poikkeuksellista silloisessa Shortyn tanssityylissä, jossa hän tanssi parin kanssa muuten ns. lähikontaktissa. Shorty käytännössä vain uudelleenkeksi lindy hopin, joka oli tuolloin ollut olemassa jo pitempään mm. the hop nimellä. Lindy hopin alku on hämärän peitossa. Lindyn on arveltu olevan lähtöisin charlestonista, two stepistä, the collegiate:stä tai jopa fox-trotista. Lindy hop sai syntymänsä jälkeen myös uusia nimiä, kuten jitterbug tai jive, jotka käytännössä tarkoittivat samaa tanssia swing eran aikana.
[muokkaa] Lindy hopin kehitys - Savoy Ballroomin ensimmäinen sukupolvi
"Shorty" George Snowden kuului New Yorkin Harlemin tunnetuimman ballroomin Savoy Ballroomin lindy hoppareiden ensimmäiseen sukupolveen, jonka muita tunnettuja tanssijoita olivat mm. George "Twistmouth" Ganaway ja Leroy "Strech" Jones sekä Alfred Leagens. Ensimmäisen sukupolven vaikutusaika Savoy Ballroomissa ulottui pääasiassa aina 1930-luvun puoliväliin asti (poikkeuksena Alfred Leagens, joka jatkoi Savoyssa tanssimista aina ballroomin sulkemiseen asti).
[muokkaa] Lindy hopin kehitys - Savoy Ballroomin toinen sukupolvi
Savoy lindy hoppareiden toinen sukupolvi n. 1935 - 1943 uudisti lindy hoppia tuomalla erityisesti ns. air stepit (akrot) osaksi perfomanssi- ja kilpatyylistä lindy hoppia. Shorty Georgen sukupolvi oli pitäytynyt lähinnä ns. floor stepeissä eli lattiaa pitkin liikkuvissa kuvioissa (tämäkin sukupolvi teki joitain akrotyyppisiä kuvioita, mutta nämä olivat hyvin vähäisiä heidän tanssityylissään). Savoy lindy hoppareiden toinen sukupolvi loi runsaasti uusia air steppejä Frankie Manningin johdolla, joka teki pareineen ensimmäisen lindy hopin todellisen air stepin vuonna 1935 kilpaillessaan Savoy Ballroomissa itseään Shorty George Snowdenia vastaan. Muihin toisen sukupolven (käytännössä Frankie Manningin) keskeisiin uudistuksiin kuuluivat ns. ensemble-tanssimisen lisääminen lindy hoppiin ja lindyn vieminen enemmän kohti lattiaa muuttamalla tanssiasennon horisontaalisemmaksi.
Tuohon asti perfomanssi-lindy hopissa eri parit olivat tanssineet omia rutiinejaan (= Askel- ja kuviosarjoja. Rutiini-sanan synonyymiksi syntyi myöhemmin käsite koreografia, jota ei käytetty lindy hop -tanssijoiden keskuudessa swing eran aikana.) lähinnä pari kerrallaan esiintyen (tämä oli tyypillistä esimerkiksi Shorty Georgen tanssiryhmälle). Frankie loi idean, jonka perusteella lindy-parit alkoivat tanssia osan esityksestä samoilla rutiineilla, jolloin ryhmän esiintyminen tehostui, kun kaikki parit tekivät yhtäaikaa samat kuviot ja askeleet. On kuitenkin huomattava, että näillä pareilla ja parien osapuolilla oli kaikilla oma tyylinsä toteuttaa yhteiset rutiinit. Yksillölliset erot olivat huomattavat eri tanssijoiden välillä.
Frankie Manningin esimerkin mukaisesti toisen sukupolven Savoy lindy hopparit siirtyivät tanssimaan myös horisontaalisemmin kuin ensimmäinen sukupolvi. Shorty Georgen menestysaikana lindy hoppareiden yläkeho oli varsin pystyasennossa. Frankie kehitti ajatuksen tanssia yläkeho lähes yhdensuuntaisesti lattian kanssa, minkä idean hän sai kuulemastaan swing-musiikista, missä oli enemmän lattiansuuntainen poljento toisin kuin aiemmassa 1920-luvun musiikissa, äitinsä tanssiuransa alussa sanomista sanoista, että hän olisi liian jäykkä tanssijaksi ja näkemistään kirkkohartaushetkistä, joissa yleisö eli mukana välillä kumartuen alaspäin. Frankie jäi tässä kuitenkin lähes ainutlaatuiseksi tapaukseksi, koska käytännössä kukaan muu ei kyennyt tanssimaan yhtä horisontaalisesti kuin hän tanssi.
Savoy lindy hoppareiden toisen sukupolven johtavien tanssijoiden keskeinen toimintakehys oli mm. Whiteys Lindy Hoppers -nimellä kulkenut esiintymisryhmä (tai ryhmät, kun noita oli useita. Kaikkiaan yli 70 lindy hopparia kuului aikoinaan tuohon ryhmittymään), jonka johdossa oli Savoy Ballroomin silloinen 'floor manager' Herbert 'Whitey' White. WLHs pääsi aikoinaan myös Hollywood-elokuviin, joista tunnetuimpia ovat 'A Day At Races' ja 'Hellzapoppin'. Ryhmä esiintyi myös ulkomailla Australiaa ja Brasiliaa myöten. Ryhmään kuuluivat keskeisesti Frankien lisäksi mm. Al Minns, Leon James, Norma Miller, Willamae Ricker, Billy Ricker, Snookie Beasley, Ann Johnson, Eunice Callen, Millie Cruise ja Lucille Middleton.
Toisen maailmansodan myötä ja Yhdysvaltojen liityttyä vuoden 1941 lopussa mukaan sotaan Japania vastaan, useimmat WLHs:n miespuoliset jäsenet joutuivat armeijan palvelukseen ja WLHs:n menestystarina kuihtui sodan melskeisiin. Vuodesta 1943 alkaen oli jälleen uuden, kolmannen Savoy lindy hoppareiden sukupolven aika.
[muokkaa] Lindy hopin kehitys - Savoy Ballroomin kolmas sukupolvi
Kolmannen sukupolven keskeisimpiä tanssijoita olivat ainakin Delma "Big Nick" Nicholson, Lee Moates, "Little" Nick Mosley, Vicky Gadson, Theophilus "Teddy" Brown, Ruth "Sugar" Sullivan ja George Sullivan. Kolmas sukupolvi ei päässyt enää Hollywoodiin samaan tyyliin kuin WLHs-sukupolvi. "Boy What A Girl" (vuodelta 1947) taisi jäädä ainoaksi tämän sukupolven Hollywood-elokuvaksi. 1950-luvulle tultaessa kolmannen sukupolven ainoaksi "elokuvasuoritukseksi" (tämä dokumenttifilmi julkaistiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1986) jäi venäläisen tanssijan Mura Dehnin dokumenttielokuva 'Spirit Moves', joka on ainutlaatuinen lähde Savoyn kolmannen sukupolven lindy hopista. Kolmannen sukupolven lindy hop-tanssijat eivät kuitenkaan lannistuneet vähäisemmästä julkisuudestaan huolimatta, vaan jatkoivat lindy hopin kehittämistä WLHs:n jalanjäljissä yhä nopeampiin tempoihin. Sukupolven merkitys on nähtävissä mm. nykyisessä pystymmässä asennossa tanssittavassa lindy hop -tyylissä ja tämän sukupolven tanssijat aikaansaivat myös erilaisia floor step -rutiineja, joista tunnetuimmat ovat (first) stops ja second stops. Kolmannen sukupolven "loppu" tuli Savoy Ballroomin sulkemisen muodossa, mikä tapahtui vuonna 1958. Samalla Swing Era oli myös lopullisesti hiipumassa ja 1960-luvun alussa odotti jo paritanssimisen väliaikainen lamauttaja: 'twist'-tanssi.
[muokkaa] Lindy hopin kehitys - Dean Collins
Savoy lindy hopparit eivät olleet ainoita lindy hopin kehittäjiä. Vuodesta 1937 alkaen Yhdysvaltain Los Angelesin Hollywoodissa vaikutti alunperin Savoy Ballroomissa tanssinut Dean Collins, joka markkinoi menestyksellä omaa tanssityyliään Hollywood-elokuviin. Näistä elokuvista tunnetuimpia ovat ainakin 'Hellzapoppin', 'Buck Privates' ja 'Ride 'em Cowboy'. Deanin tyylin keskeisin tunnusmerkki oli lindy hopin swingoutin yksi versio: 'Whip', minkä alunperin kehitti Deanin silloinen pari: Irene Thomas. Myöhemmin Dean tuli tunnetuksi tanssistaan parinsa Jewel McGovanin kanssa. Deanin sekä hänen kouluttamiensa että häneltä vaikutteita saaneiden tanssijoiden tyyli tuli 90-luvun lopulta alkaen tunnetuksi erheellisesti Hollywood-stylenä. Termi, jonka kehittivät 90-luvulla losangeleslaiset lindy hopparit Eric Robinson ja Sylvia Skylar. Deanin tyyli oli kuitenkin hänen versionsa Savoy Ballroom lindy hopista ja kuten jo ylläkin todettiin Hollywood-elokuvissa esiintyivät myös varsinaiset Savoy Ballroom -tanssijatkin. Deanilta oppinsa tai vaikutteensa saaneet lindy hop-tanssijat esiintyivät vielä 1950-luvun Rock 'n' Roll -elokuvissa, kuten 'Blackboard Jungle', 'Rock Around The Clock' ja 'Jukebox Rhythm'.
[muokkaa] Lindy hopin kehitys - 1960 - 1970 -luvut
Lindy hopin harrastaminen ei kuitenkaan pysähtynyt suuren yleisön mielenkiinnon paritanssimiseen lamauttaneen twistin esiintuloon, vaan erilaiset, lähinnä vanhojen Savoy lindy hoppareiden johtamat ryhmät jatkoivat lindy hoppaamista paritanssin 'katovuosikymmenien' 1960- ja 1970-lukujen yli aina tähän päivään saakka. Tunnetuin näistä ryhmistä oli entisen Savoy Ballroomin 'hat check girl'in Mama Lu Parksin kaitsema tanssiryhmä Mama Lu Parks Dancers, joka esiintyi säännöllisesti Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa aina Mama Lun kuolemaan saakka 1990-luvun alussa (ryhmä on myöhemmin jatkanut toimintaansa ja esiintymisiään). Mama Lu myös ylläpiti Harvest Moon Ball -kilpailua (tunnettu kansallinen kilpailu New Yorkissa, johon kuului myös 'lindy hop'/'jitterbug-jive' -divisioona swing eran -aikana), kun Harvest Moon Ball -organisaatio lopetti lindy hop -divisioonan vuonna 1979 (tilalle tuli the hustle-tanssi), Mama Lu jatkoi lindy hop -divisioonaa omissa kilpailuissaan aina vuoteen 1989 asti (HMB-organisaatio otti väliaikaisesti lindy hopin vuosiksi 1982 ja 1983 takaisin yhdeksi divisioonaksi, jolloin sekä HMB-organisaatio että Mama Lu Parks pitivät yhtäaikaa lindy hop -kilpailuja.).
Oma historiansa 1960- ja 1970-luvuilla oli myös muilla Savoy Ballroom-tanssijoilla. Al Minns ja Leon James liittoutuivat vernacular jazz -tanssimisesta kiinnostuneen Marshall Stearnsin kanssa, joka käynnisti vernacular jazz-tanssimista käsitelleen historia-projektin 1950-luvulla (Vernacular jazz -tanssilla tarkoitetaan alkuperäistä yhdysvaltalaista jazztanssimista, minkä yksi osa-alue on lindy hop.). Al ja Leon olivat Marshall Stearnsin näyttöpari, jotka esittivät erilaisissa tv-ohjelmissa ja seminaareissa 1950-luvulla ja 1960-luvun alkupuolella vanhoja jazztansseja ja lindy hoppia. Tämä projekti pysähtyi Marshall Stearnsin kuolemaan vuonna 1966. Al & Leon -duon Leon James jatkoi aktiivista tanssiuraansa aina kuolemaansa vuoteen 1974 saakka. Oma lukunsa oli Yhdysvaltojen länsirannikolla Dean Collins, joka oppilaineen jatkoi lindy hoppaamista Los Angelesissa. Deanin ehkä keskeisin intohimo oli tanssin opettaminen mitä hän jatkoi näiden vuosikymmenten läpi aina kuolemaansa vuoteen 1984 saakka. Dean ei ehtinyt kokea kunnolla lindy hopin uudelleentulemista 1980-luvulla. Silti hänet ehdittiin tuomaan takaisin parrasvaloihin innokkaiden harrastajien toimesta 1980-luvun alussa, jolloin hän myös omine ryhmittymineen pääsi takaisin suurenkin yleisön tietoisuuteen erilaisissa tv-ohjelmissa.
[muokkaa] Lindy hopin kehitys - 1980-luvulta nykypäivään
Lindy hop alkoi tulemaan takaisin suuren yleisön suosioon 1980-luvulta alkaen jolloin lindy hopista kiinnostuneet harrastajat etsivät vielä elossaolevia tanssijoita avukseen lindy hopin opettelemisessa. Tämä prosessi tapahtui yhtäaikaa ainakin kolmessa eri maassa: Isossa-Britanniassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Tähän prosessiin osallistuivat Englannissa ainakin Jiving Lindy Hoppers -ryhmä, joka sai avukseen edellämainitut Mama Lu Parks Dancers -ryhmän tanssijat, Savoyn kolmannen sukupolven tanssijoista George ja Ruth "Sugar" Sullivanin sekä Whitey's Lindy Hoppers -ryhmästä lähtöisin olevien Pepsi Bethelin ja Frankie Manningin. Yhdysvalloissa tähän prosessiin osallistuivat keskeisesti jälleen Frankie Manning ja vuonna 1985 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka Al Minns. Ruotsissa myös Al ja Frankie olivat keskeisessä osassa. Al lähinnä vain lokakuussa 1984, jolloin hän opetti lindy hoppia Swedish Swing Societyn tanssijoille (myöhemmin tästä oppilasjoukosta tuli keskeinen ydin Rhythm Hots Shots -ryhmälle) ja Frankie vuodesta 1987 alkaen.
Kokonaisuudessaan tätä 'lindyn suuren yleisön tietoisuuteen' -palauttamisprosessia on kutsuttu mm. 'Lindy Revival' -nimellä. 'Lindy Revival'in tämänhetkinen tulos on nähtävissä kukoistavana lindy hop -harrastuksessa ympäri maailmaa, mikä on poikkeuksellista lindy hopin kulta-aikaan 1930 - 1950 -lukuihin verrattuna, jolloin lindy hoppia harrastettiin käytännössä vain Yhdysvalloissa ja tämän läheisissä valtioissa sekä Euroopassa tietyissä maissa[3]. .
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Ks. näistä kohdista http://dancehistory.org/forum/viewtopic.php?f=3&t=663. Lisäksi texas tommy swing -tanssin synnystä ks.: http://etd.lib.fsu.edu/theses_1/available/etd-04102006-153222/unrestricted/rrs_thesis.pdf
- ↑ Ks. tästä esimerkiksi Karen Hubbartin ja Terry Monaghanin artikkeli: http://books.google.fi/books?id=zCSDBjRqC5EC&pg=PA144&lpg=PA144&dq=mura+dehn+spirit+moves+smithsonian&source=bl&ots=M1pE4e5JTO&sig=dLNDcH7s_O507S83DDQdzwzlvqI&hl=fi&sa=X&oi=book_result&resnum=3&ct=result#PPA126,M1 ja tuolta s. 133. Lisäksi ks. erityisesti Terry Monaghanin kommentit: http://dancehistory.org/forum/viewtopic.php?f=2&t=716
- ↑ Edellinen teksti perustuu muuten erikseen mainitsemattomilta osilta seuraaviin lähteisiin: www.dancehistory.org , minkä sivuston ylläpitäjä Peter Loggins on syvällisesti perehtynyt menneisyyden swingtanssien ja myös lindy hopin historiaan. Www.savoyballroom.com, minkä sivuston ylläpitäjä Terry Monaghan on englantilainen tanssihistoroitsija, joka tekee väitöskirjaa Savoy Ballroomista. Kirjallisuuslähteinä on käytetty seuraavia teoksia: Marshall & Jean Stearns: Jazz Dance, jonka merkitystä vernacular jazz -historian tutkimuksen ei voi vähätellä. Julie Malnig: Ballroom, Boogie, Shimmy Sham, Shake. Teos, joka luo uusimpien tutkimusten mukaista kuvaa menneisyyden sosiaalitanssiin. Frankie Manning: Ambassador of Lindy Hop ja Norma Miller: Swingin At The Savoy. Kahden Savoy Ballroom -legendan muistelmateokset heidän kokemuksistaan mm. lindy hopin parissa kautta aikojen. Lisäksi lähteinä on käytetty Swedish Jitterbug ja Frankie Manning - legendary dancer of The Savoy Ballroom sekä Norma Miller - Queen of Swing -dokumenttifilmejä sekä lukuisia vanhoja elokuvien tanssikohtauksia, joita on löydettävissä mm. youtubesta. Tarkempi lähdeviitoitus tulee myöhemmin.
