Lastimerkki
Sivulta puuttuu 
Lastimerkki eli Plimsollin merkki on vesialuksen kyljessä vesilinjassa oleva viivasto, joka osoittaa aluksen suurimman sallitun syväyksen eli suurimman uppouman määrän kussakin veden tiheydessä sekä kullakin liikennealueella.[1] Nyrkkisääntönä voidaan sanoa: mitä ylempänä merkki on, sitä enemmän alus voi ottaa lastia. Merkin korkeuteen kölistä vaikuttavat aluksen vakavuuskriteerit, kuten leveys ja pituus, sekä rakenne kuten jäävahvistus.
Merkit voivat olla maalattuja tai teräksestä leikattuja ja laivan kylkeen hitsattuja.
Lastimerkissä on omat viivansa makealle vedelle ja suolaiselle vedelle eri vuodenaikoina, sillä aluksen syväyksen kriteerinä on sen veden tiheys, jossa alus kelluu. Samoin liikennealueet määräävät suurinta lastimäärää. Esimerkiksi alimmaksi piirretään aina WNA-viiva, joka tarkoittaa pohjoisen Atlantin talviolosuhteita.
Kirjaimilla on seuraavat merkitykset:
- TF - Trooppinen makea vesi
- F - Makea vesi
- T - Trooppinen suolainen vesi
- S - Suolainen vesi kesällä
- W - Suolainen vesi talvella
- WNA - Pohjoinen Atlantti talvella
Lastimerkin isänä tunnetaan Samuel Plimsoll, jonka mukaan merkkiä kutsutaan Plimsollin merkiksi.[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b NMM learning team: Ships, seafarers & life at sea: Load lines 20.12.2004. National Maritime Museum. Viitattu 15.6.2009. (englanniksi)
