La donna è mobile

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kolmannen näytöksen lavasteet (Théâtre national de l'Opéra, Palais Garnier vuodelta 1885)
La donna e mobilen teema

La donna è mobile ("Nainen on ailahtelevainen") on kuuluisa aaria Giuseppe Verdin oopperasta Rigoletto vuodelta 1851. Aarian esittää Mantuan (Mantova) herttua oopperan kolmannen näytöksen alussa. Mantuan Herttuan rooli ja La donna è mobile ovat (lyyrisen) tenorin äänialalle sävellettyjä. [1]

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Verdi sävelsi Mantuan herttuan roolin erityisesti tenori Raffaele Miratelle, joka esittikin roolin ensi-illassa Venetsian La Fenicessä 1851. Aaria pyrittiin pitämään salassa mahdollisimman pitkään ennen ensi-iltaa, sillä Verdi ymmärsi säveltäneensä helposti mieleenpainuvan melodian, joka tulisi olemaan oopperan huippuhetki eikä halunnut melodian paljastuvan ennen ensi-iltaa. Mirate saikin aarian harjoiteltavakseen vasta muutamaa tuntia ennen ensi-iltaa. Aaria osoittautuikin todelliseksi hitiksi ja se on ollut ensi-illastaan asti muun muassa venetsialaisten gondolieerien esityslistalla. Aaria on yksi tunnetuimmista ja esitetyimmistä aarioista oopperan historiassa. Tunnettuja tulkintoja aariasta ovat esittäneet muun muassa Luciano Pavarotti ja Enrico Caruso. [2]

Libretto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italiaksi Suomeksi
La donna è mobile

Qual piuma al vento,

muta d'accento e di pensiero.

Nainen on huikentelevainen

kuin sulka tuulessa,

vaihteleva äänessä ja ajatuksessa.

Sempre un amabile,

leggiadro viso,

in pianto o in riso,

è menzognero.

Aina suloiset,

kauniit kasvot

itkevinä ja nauravina

ovat valheelliset

La donna è mobil'.

Qual piuma al vento,

muta d'accento

e di pensier'!

Nainen on huikentelevainen

kuin sulka tuulessa,

vaihteleva äänessä

ja ajatuksessa

ja ajatuksessa

e di pensier

e di pensier

ja ajatuksessa

ja ajatuksessa

È sempre misero

chi a lei s'affida,

chi le confida

mal cauto il cuore!

Aina on onneton

se, joka luottaa häneen,

se, joka uskoo hänelle

varomattoman sydämensä

Pur mai non sentesi

felice appieno

chi su quel seno

non liba amore!

Vaan ei ikinä tunne

täyttä iloa

se, joka siitä povesta

ei siemaise rakkautta!

La donna è mobil'

Qual piuma al vento,

muta d'accento

e di pensier'

e di pensier'

e di pensier'

Nainen on huikentelevainen

kuin sulka tuulessa,

vaihteleva äänessä

ja ajatuksessa

ja ajatuksessa

ja ajatuksessa

[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rigoletto | opera by Verdi Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.2.2019. (englanniksi)
  2. Olin Downes, Columbia Graphophone Company (U.S.): The lure of music : depicting the human side of great composers, with stories of their inspired creations. New York : Harper & Bros., 1918. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.2.2019).
  3. Aria Database - Search the Database www.aria-database.com. Viitattu 18.2.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]