Korvatorvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ihmisen korvan osat ulkoapäin luoteltuna:
1. Korvalehti
2. Korvakäytävä
3. Tärykalvo
4. Vasara
5. Alasin
6. Jalustin
7. Simpukka
8. Kaarikäytavät
9. Kuulohermo
Korvatorvi näkyy kuvassa alhaalla oikealla

Korvatorvi tuba auditiva yhdistää korvan nieluun. Korvatorven sisäpuolella on sileä ja kostea limakalvo.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvatorven kautta välikorvassa oleva lima pääsee poistumaan. Korvatorvi toimii myös paineen tasaimena: Nielaistessa tai haukotellessa korvatorven alaosassa oleva aukko avautuu ja välikorvaan pääsee ilmaa, joka tasaa paineen yhtä korkeaksi tärykalvon molemmin puolin. Kitapurjeen jännittäjälihas (musculus tensor veli palatini) avaa korvatorven.[1] Paineen muuttuessa äkisti tärykalvo saattaa painua sisään tai pullistua ulos aiheuttaen kipua. Tämä tila voi helpottua voimakkaalla nielemisellä tai käyttämällä ns. Valsalvan puhallusta, jossa puhalletaan ulospäin kaikki hengitystiet suljettuina.

Korvatorven sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuhakuume saattaa tukkia korvatorvea, jolloin paineentasaus ei onnistu. Jos tässä tilassa joutuu alttiiksi suurille paineenmuutoksille, saattaa kehittyä ilmanpainevamma.

Korvatorven tukkeutuminen saattaa johtaa välikorvatulehdukseen, joka heikentää kuuloa. Tämä sairaus on lapsilla aikuisia yleisempää johtuen lasten suuremmista kitarisoista. Lapsen korvatorvi on myös aikuisen korvatorvea lyhyempi ja suorempi joten bakteerit pääsevät sinne helpommin.

On olemassa avoimen korvatorven oireyhtymä. Tällöin korvatorvi ei sulkeudu ollenkaan jolloin oma puhe kaikuu korvissa ja tämä vaikeuttaa kuulemista ja häiritsee omaa puhumista. Syitä tälle oireyhtymälle ovat muun muassa äkillinen laihdutus, reumaperäiset sairaudet (nämä kaksi syytä aiheuttavat noin 2/3 osaa kaikista tapauksista) ja limakalvojen ohentuminen esimerkiksi hormonaalisista syistä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Probst, Rudolf; Grevers, Gerhard ja Iro, Heinrich: Basic Otorhinolaryngology, s. 231. Stuttgart/New York: Georg Thieme Verlag, 2006. (englanniksi)