Kilpa-aerobic (FIG)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kilpa-aerobic (KA) (eng. Aerobic gymnastics) on Suomen voimisteluliiton (Svoli) myöntämä voimistelulaji. ”Näyttävässä kilpa-aerobicin kilpailuohjelmassa energinen, tanssillinen koreografia yhdistyy vaativiin vaikeusliikkeisiin, kuten hyppyihin, punnerruksiin ja voimaosiin. Laji vaatii urheilijalta luovuutta ja esiintymisrohkeutta sekä voimaa, liikkuvuutta, koordinaatiota ja anaerobista kestävyyttä.”[1]

Kilpa-aerobicissa kilpailevat sekä miehet että naiset. Kilpailla voi yksilönä, parina, triona (kolmen hengen joukkue), viiden hengen ryhmänä tai tanssillisemmassa AeroDance-sarjassa. Kilpasarjoissa joukkueissa henkilömäärä voi vaihdella kolmesta kuuteen henkilöön. Kilpailuohjelma muodostuu vähintään 8 aerobisesta liikesarjasta, siirtymistä ja vaikeusliikkeistä. Lisäksi ohjelmaan tuodaan koreografisia elementtejä ja voimistelijoilta odotetaan myös esiintymistä ja ohjelman koreografian omaksumista.

Ohjelmassa arvioidaan taiteellisuutta, teknistä suoriutumista sekä vaikeutta. Lisäksi päätuomari arvioi SEN-sarjoissa nostot ja tekee tarvittavat vähennykset esimerkiksi rajaylityksistä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aerobic alkoi kehittyä Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla, kun tanssinopettajat yhdistivät musiikkia ilmavoimien kirurgin Kenneth H. Cooperin kehittämiin, mullistaviin aerobisiin harjoitusohjelmiin. Vauhdikas ja fyysinen laji nousi nopeasti suosioon nuorten keskuudessa.

Tanssin ja voimistelun lisäksi kilpa-aerobicissa on vaikutteita myös brasilialaisesta kamppailulajista capoeirasta. Ensimmäisen kerran kilpa-aerobicissa kilpailtiin 1980-luvulla (FISAF), ja maailmanmestaruuksista on kilpailtu vuodesta 1995 lähtien.

Kilpa-aerobicin kahdet säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kilpa-aerobicia voi harrastaa kahdenlaisilla säännöillä. Joskus saatetaan puhua jopa eri lajeista keskenään. 1990-2000-luvulla Suomessa kilpailtiin menestyksekkäästi FISAF:n säännöillä. Useita arvokisamitaleita Suomeen toivat muun muassa Tuuli Matinsalo, Tiia Piili ja Rita Niemi-Manninen. FIG:n säännöt poikkeavat FISAF:n säännöistä mm. ohjelman sisällön, kilpailuasujen sekä ohjelman pituuden kautta. FIG:n säännöissä kilpailusuorituksessa painotetaan enemmän voimistelua ja ilmaisu on hillitympää.

Kilpailujärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa voi kilpailla kahdessa kilpailutasossa: SM-sarjoissa (AG1-, AG2- ja SEN-sarjat) sekä kilpasarjoissa (luokat 2-6). Ennen 8 vuoden ikää urheilijat kilpailevat STARA-kilpailuissa, joissa urheilija sekä valmentaja saavat tuomareilta kirjallisen palautteen suorituksesta. Urheilijoita ei STARA-kilpailuissa sijoitella pisteiden mukaan.

Vuoden aikana kilpaillaan 4–5 cupkisaa, joista parhaiden sijoitusten perusteella jaetaan rankingpisteitä. Pisteet otetaan huomioon kansainvälisten kilpailujen urheilijavalinnoissa ja Cup-kilpailuiden päätöskilpailussa palkitaan SM-sarjoista eniten rankingpisteitä kerännyt urheilija. EM- ja MM-kilpailuihin on erilliset karsintakilpailut, jotka usein käydään cup 1 ja 2 kilpailuissa keväisin. Sarjasta riippuen kilpailuohjelma suoritetaan joko 7x7 m tai 10x10 m alueella. Kilpailualustana toimii kilpa-aerobicin joustoparketti.

SM-sarjat:

  • AG1 (12–14-vuotiaiden sarja)
  • AG2 (15–17-vuotiaiden sarja)
  • SEN (väh. 18-vuotiaiden sarja)

AG (= Age Group), SEN (=Senior) SM-sarjoissa kilpailuohjelmissa kuuluu suorittaa pakolliset vaikeusliikkeet, jotka vaihtelevat sarjoittain. Poikkeuksena on SEN-sarja, jossa on vapaavalintaiset vaikeusliikkeet. SM-sarjoissa noustaan iän mukaan ja nousupisteitä ei tarvita. Urheilija nousee sarjaan sinä vuonna kun täyttää sarjan määräämän ikäkriteerin. Poikkeuksena SEN-sarjaan tarvitaan täysi-ikäisyyden lisäksi nousupisteet. 9–11-vuotiaat voivat kilpailla ND-sarjassa (National Development), joka vastaa kilpasarjojen 3 luokkaa ja on tasoltaan kovempi.

Kilpasarjat luokat 2–6

  • 2lk (8–9-vuotiaiden sarja)
  • 3lk (yli 9-vuotiaiden sarja)
  • 4lk (yli 12-vuotiaiden sarja)
  • 5lk (yli 15-vuotiaiden sarja)
  • 6lk (yli 18-vuotiaiden sarja)

Kilpasarjoissa voi nousta ainoastaan nousupisteillä, jotka saattavat vaihdella kilpailukausien välillä. Sarjoissa ei ole pakollisia vaikeusliikkeitä, mutta vaikeusliikkeiden maksimimäärät ja sallitut arvot vaihtelevat sarjojen välillä.

  • AeroDance 12–17-vuotiaat
  • AeroDance yli 18-vuotiaat

Aerodanceen ei sisälly vaikeusliikkeitä ja sarjassa kilpaillaan 5–10 hengen ryhmissä (kansanvälisissä kilpailuissa kokoonpanossa tulee olla 8 henkilöä). Ryhmäohjelma tulee olla tanssillista aerobiccia, ohjelmassa pitää olla sisällytettynä 32–64 iskua tanssiosioita, jonka tulee olla street-tanssia. Ohjelmassa saa olla myös akrobatia- ja vaikeusliikkeitä, mutta niistä ei anneta pisteitä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kilpa-aerobic Suomen Voimisteluliitto. Viitattu 27.2.2019.