Keskustelu luokasta:Fonetiikka
VIERASPERÄINEN KOROSTUS[muokkaa wikitekstiä]
Kuten tiedetään syntyy vierasta kieltä puhuessa ilmiö, jota sopimattomasti kutsutaan korostukseksi. Tämä käytännössa kaikkia ihmisia koskeva ongelma on jäänyt unohtuksiin. Media on vaiti ja alan kirjallisuudessa vältellään aihetta mahdollisuuksien mukaan tai rajoitutaan muutamaan hämärän lauseeseen. Vironkielisessä Wikipediassa edustavat tätä alaa ikivanhat näkemykset äitinkielen alitajuisista tottumuksista, jotka arkeologit lienevät jostakin esiin kaivaneet. Jo vuonna 1968 Moskovassa oli niistä luovuttu (Jelena Bryzgunova).
Artikulaatiopohjan oikea asento ei merkitse vielä oikeaa ääntämistä, se käy ilmi myös foneetikkojen töistä (Beatrice Honikman), mutta eteenpäin he eivät pääse.
Korostuksen todellinen aiheuttaja ovat varhaisessa nuoruudessa puheprosessissa syntyneet artikulaatiopohjan pysyvät muutokset, jotka ovat eri kielillä erilaiset. Sieltä korostusta täytyy etsiä, eikä uskoa puheita jostakusta jossakin, joka omaksui aikuisena vieraan kielen ääntämyksen niin hyvin, että toimi vakoilijana.
Foneetikkot, herätkää! On kolmas vuosituhat - huhuihin perustuvilla teorioilla ei ole ollut sijaa enää aikoihin.
Leonhard Klaar
Kommentin jätti 193.40.133.134 (keskustelu – muokkaukset).
The origin of accent[muokkaa wikitekstiä]
When a child begins to speak, he/she sets its articulatory base on that of the people surrounding him/her. Different languages have different normal movements of the parts of articulatory base in the time of talking. For that reason the speech effect in the vocal tract is different. When the tissues there are still young and yield to speech actions, permanent changes take place on the pharynx wall. Behind the lower part of the tongue there is an activated surface created. A mechanical speech apparatus is formed in the vocal tract, which is serviceable until the death of the owner. After a certain critical period all new acquired languages are spoken with that instrument. As the native language has a limited number of sounds and their characteristics are only for that language, all the others are pronounced incorrectly.
A person can have more than one talking instrument in his/her vocal tract - for instance, when a child is born in a bilingual family.
For comparison: a person has a melody in his/her head and he/she can make it audible with the help of musical instruments, whereas each of them has its own "accent". But the melody can be right with all instruments.
Why phoneticians do not want to admit that they have no idea about the origin of accent?
Leonhard Klaar