Keskustelu:Suomen valtiopäivät

Valtiopäivät on myös yleistermi, jota käytetään yhtäältä sekä parlamentista että sen istuntokaudesta. Erityisesti otettava laajennettaessa huomioon, että valtiopäiviksi on historiasa kutsuttu monenmoisia vaaleilla (ja ehkä vaaleitta) koottuja kansan/kansalliskokouksia. Katso myös parlamentti. Ville E. 11. kesäkuuta 2006 kello 15.31 (UTC)

Ylimääräisistä valtiopäivistä

Eduskuntaa ei kertaakaan kutsuttu ylimääräisille valtiopäiville vuoden 1935 jälkeen, vaikka laillinen mahdollisuus oli olemassa vuoteen 2000 saakka. Tälle asialle on nimimerkitön käyttäjä ip-osoitteesta 128.214.210.105 kirjoittanut lähteettömän selityksen: "Koska kokemukset eivät pääosin olleet rohkaisevia, ei ylimääräisiin valtiopäiviin turvauduttu enää myöhemmin lain suomasta mahdollisuudesta huolimatta."

Voihan olla, että huonot kokemuksetkin vaikuttivat asiaan, mutta olisiko tälle jokin lähde? Eiköhän asia pikemminkin johtunut siitä, ettei ollut tarvetta – vuodessa oli vain lyhyt aika, jolloin ylimääräiset valtiopäivät olisi edes voitu kutsua koolle. Ainakin Esko Hakkila selitti teoksessaan Suomen tasavallan perustuslait sekä eräitä niihin liittyviä lakeja, asetuksia ja säännöstöjä (1939), että ylimääräisten valtiopäivien mahdollisuus oli säädettykin vain harvinaisia poikkeustilanteita varten. Ja vaikka vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen mukaan säännölliset valtiopäivät olisivatkin pääsääntöisesti kestäneet vain 120 päivää vuodessa, oli eduskunnalla valta päättää niiden aloittamis- ja päättämisajoista toisinkin. Säännölliseksi käytännöksi tulikin, että samoihin valtiopäiviin kuului kaksi istuntokautta, ensimmäinen kevättalvella ja jälkimmäinen syksyllä, ja jälkimmäinen päättyi usein vähän ennen joulua mutta jatkui toisinaan vuodenvaihteenkin yli, joskus jopa lähelle tammikuun loppua. Sen päättyessä pidettiin kuitenkin vuoteen 1982 saakka aina valtiopäivien päättäjäiset. Näin ollen ainoa aika vuodesta, jolloin ylimääräisten valtiopäivien koollekutsuminen olisi voinut tulla kysymykseen, oli se enimmilläänkin vain runsaan kuukauden pituinen aika, lähinnä tammikuu, valtiopäivien päättäjäisten ja seuraavien valtiopäivien avajaisten välissä, ja silloinkin kutsu olisi ollut annettava vähintään kaksi viikkoa ennen ylimääräisten valtiopäivien alkua. Kun varsinaistenkin valtiopäivien alku oli silloin jo lähellä, ei juuri ollut tarvetta kutsua eduskuntaa koolle jo ennen sitä.
Muutaman kerran eduskunta on kyllä kutsuttu koolle myös kesken (paljon pidemmän) kesätauon, mutta silloin kyseessä eivät ole ylimääräiset valtiopäivät vaan varsinaisiin valtiopäiviin kuuluva "ylimääräinen" istuntokausi.
Lokakuussa 1918 pidetyt ylimääräiset valtiopäivät olivat erikoistapaus, koska poikkeukselliset olot ja Suomen sisällissota olivat täysin sekoittaneet eduskunnankin normaalin vuosirytmin. Niinpä vuoden 1917 hajotusvaalien jälkeen aloitetut vuoden 1917 toiset valtiopäivät jouduttiin keskeyttämään sisällissodan alettua, mutta niitä jatkettiin sodan päätyttyä toukokuussa. Tällöin ei siis aloitettu uusia valtiopäiviä, vaan keskeytyneitä jatkettiin, aina elokuuhun saakka, ja vuoden 1918 varsinaiset valtiopäivät avattiin vasta marraskuussa, välillä pidettyjen ylimääräisten valtiopäivien jälkeen.
Ja vielä lisäksi: kun valtiopäiväjärjestystä vuonna 1982 jatkettiin niin, että varsinaiset valtiopäivät muodollisesti jatkuvat seuraavien valtiopäivien alkuun saakka, paitsi vaalien edellä, tästä seurasi, ettei ylimääräisiä valtiopäiviä olisi enää voitukaan kutsua koolle koskaan muulloin kuin juuri vaalien edellä, eduskunnan muutoin jo lopetettua työnsä. -KLS (keskustelu) 21. tammikuuta 2015 kello 10.43 (EET)

Tuo on minun vanhaa tekstiäni (huomannet, että mainittu IP-osoite on käyttäjäsivullani ensimmäisenä). En enää muista, mistä ajatus on peräisin. Viittaus motiiveihin on saattanut olla ylitulkintaa jostain mitä olen joskus lukenut. Tähän hätään en löytänyt muuta lähdettä kuin Miten eduskunta toimii -kirjan (Eduskunnan 100-vuotishistoriasarja, osa 6), jossa Mikael Hidén toteaa: "Vuosien mittaan vakiintui käytännöksi, että varsinaiset valtiopäivät jatkuivat paljonkin pitempään kuin säännöksissä mainitut 120 päivää. Ylimääräisten valtiopäivien käyttämiseen ei käytännössä ollut sellaisia tarpeita kuin aikaisemmissa perustuslakien säätämisvaiheissa oli voitu olettaa. Mitä enemmän varsinaisten valtiopäivien kesto läheni kalenterivuotta, sitä vähemmän jäi oikeudellisestikin tilaa – varsinaisten valtiopäivien ulkopuolista aikaa – ylimääräisten valtiopäivien koollekutsumiseen." Tämä vastaisi suunnilleen tuota mitä yllä sanoit, eli sen voi varmaankin kirjoittaa myös artikkeliin. En muista mistä alkaen ne valtiopäivät pitenivät käsittämään suurimman osan vuotta (jossain 1960–1980-luvulla ilmestyneessä suomalaisessa tietosanakirjasarjassa oli muistaakseni luettelo kulloistenkin vuosittaisten valtiopäivien kestosta). Tietysti ylimääräisissä valtiopäivissä (ainakaan niissä, jotka oikeasti järjestettiin) ei tainnut enää itsenäisyyden ajalla olla muutenkaan kyse mistään "tarpeesta" vaan lähinnä hallitusvallan mahdollisuudesta kikkailuun, mutta sen mahdollisuudenkin katoaminen lienee joka tapauksessa tässä se oleellinen syy sille, ettei niitä kutsuttu koolle vuoden 1935 jälkeen. --Risukarhi (keskustelu) 21. tammikuuta 2015 kello 16.20 (EET)

Löysin kirjastosta saman kirjan ja eräitä muitakin, ja muutin artikkelia sen mukaisesti. Jos tarkoitat "kikkailulla" sitä, että ylimääräisillä valtiopäivillä ei muiden kuin perustuslakiasioiden lepäämäänjättäminen ollut sallittua, totean kuitenkin, että ainakin sen Hakkilan kirjan mukaan olisi ollut säännöksen väärinkäyttämistä, jos ylimääriset valtiopäivät olisi kutsuttu koolle nimenomaan siitä syystä. -KLS (keskustelu) 24. tammikuuta 2015 kello 14.37 (EET)

Tutkiskelin vielä asiaa vanhasta Suomen kansanedustuslaitoksen historia -teossarjasta. Osassa 10 (s. 38–52) Olavi Salervo selostaa valtiopäiväjärjestelyiden historiaa ja mukana on myös taulukko valtiopäivien kokoontumisajoista (päättyy tosin vuoteen 1971). Autonomian aikana valtiopäivien oli määrä kestää vuosittain vain 90 päivää ja muulloin kuin vaalivuosina koko istuntokausi pidettiin keväällä. Kun valtiopäivät eivät olleet koolla toukokuun ja helmikuun välisenä aikana, ylimääräisille valtiopäiville oli periaatteessa todellinen tarve. Lokakuussa 1918 valtiopäiväjärjestyksen 17 § muutettiin lailla (142/18), joka pidensi valtiopäivien keston 120 päivään ja antoi eduskunnalle vapauden jakaa se osiin haluamallaan tavalla sekä tarvittaessa pidentää valtiopäivien kestoa miten paljon halusi. Vuoden 1928 uusi valtiopäiväjärjestys ilmeisesti vain vahvisti tämän jo kymmenen vuotta aiemmin tehdyn muutoksen (Salervon mukaan päätös valtiopäivien jatkamisesta yli 120 päivän tehtiin rutiininomaisesti melkein joka vuosi vuodesta 1931 alkaen, ja joskus jopa unohdettiin tehdä). Vuosina 1917–1922 valtiopäiviä jatkettiin poikkeussyistä aina seuraavan vuoden puolelle, mutta vuosina 1922–1939 oli normaalina käytäntönä, että muulloin kuin vaalivuotta edeltävänä vuotena valtiopäivät päättyivät muutamaa päivää ennen joulua ja seuraavat alkoivat helmikuun alussa. Peräkkäisten valtiopäivien väliin jäi siis vajaan puolentoista kuukauden aukko, johon kuitenkin onnistuttiin mahduttamaan ylimääräiset valtiopäivät vuosina 1932 ja 1935. Sotavuosina muodostui käytännöksi, että valtiopäiviä jatkettiin seuraavan vuoden tammikuun lopulle, jolloin ne olivat koolla lähes yhtäjaksoisesti ympäri vuoden (väliin jäi enintään muutama päivä). Tämä jatkui myös sodan jälkeen vuoteen 1950 saakka, joten noina vuosina ylimääräisten valtiopäivien järjestäminen olisi ollut käytännössä mahdotonta ilman jotain poikkeusjärjestelyä. Vuosina 1951–1970 käytäntö näkyy vaihdelleen siten, että hieman yleisempää oli jatkaa valtiopäiviä tammikuun lopulle, mutta mm. vuosina 1951, 1952, 1956, 1959, 1966 ja 1968 valtiopäivät on lopetettu ennen joulua, jolloin väliin on taas jäänyt se reilun kuukauden aukko. Noina vuosina ylimääräisten valtiopäivien järjestämiseen olisi ollut sama mahdollisuus kuin 1920- ja 1930-luvuilla. Vaalivuosista sen verran, että ennen sotia valtiopäivien välissä oli vaalien kohdalla aina vähintään kolmisen kuukautta kestänyt tauko, mutta sotien jälkeen sekin lyheni huomattavasti, vaihdellen puolestatoista kuukaudesta (1958) vain kahteen päivään (1945). Tiedot vuodesta 1971 eteenpäin puuttuvat mainitusta kirjasta.

Saman kirjasarjan osassa 7 kerrotaan vuoden 1935 ylimääräisistä valtiopäivistä. Tuolloin oli yleisesti tiedossa, että Kivimäen hallitus ja presidentti Svinhufvud olivat halunneet ylimääräiset valtiopäivät nimenomaan estääkseen vähemmistöä lykkäämästä yliopistolakia (siis "kikkailutarkoituksessa"). Hallitus jopa pyysi eduskunnalta varsinaisten valtiopäivien alkamisen lykkäämistä parilla viikolla saadakseen lisäaikaa "esitysten valmisteluun" (siis tosiasiassa, jotta ylimääräisille valtiopäiville saataisiin lisää aikaa). Lukuisat kansanedustajat eri puolueista syyttivät hallituksen toimintaa perustuslain hengen vastaiseksi ja tätä mieltä oli myös silloinen eduskunnan oikeusasiamies (yllätys yllätys) Esko Hakkila, joka antoi asiasta ilmeisesti jonkin lausunnon. Sen sijaan oikeuskanslerin mielestä menettelyssä ei ollut mitään ongelmaa. Vaikka kirjallisuudessa ei asiaa käsitelläkään, niin varmaan lienee syytä olettaa, että vuoden 1935 ylimääräisistä valtiopäivistä on jäänyt useassakin mielessä "paha maku suuhun". Teos ei kerro sitä, miksi vuonna 1932 ylimääräiset valtiopäivät nähtiin tarpeellisiksi, vaikka varsinaiset valtiopäivät olisivat joka tapauksessa alkaneet vain kahta viikkoa myöhemmin. Ilmeisesti kieltolaki haluttiin nurin todella nopeasti kansanäänestyksen tuloksen selvittyä. --Risukarhi (keskustelu) 26. tammikuuta 2015 kello 15.54 (EET)