Keskustelu:Matti Huurre

Asiani koskee Asbestikeramiikkaa. Olen toiminut asbestialalla nelisenkymmentä vuotta mm. 1957-60 Paakkilan asbestikaivoksen johtajana jne. 1957 - 58 yhtiöllämme (Suomen Mineraali Oy) oli tiivis yhteistyö Kansallismuseon kanssa. Asbestikeramiikkaa tutkittaessa ilmeni,että Asbestin prosetualinen osuus saviastioissa pieneni mitä kauemmas Paakkilan kaivokselta mentiin. Tästä vedettiin pari johtopäätöstä: 1. Asbesti oli ollut kauppatavara. (Muistelen sitä väitetyn viedyksi jopa Ruotsiin asti, koska siellä ei esiintymiä tunnettu) 2. Koska Paakkilan läheisyydessä asbestin prosentualiset osuudet olivat suurimpia, heräsi kysymys, löytyisikö vastaavanlaisia käyttökekittymiä missään muualla Suomessa. Sehän olisi merkinnyt uuden kaivoksen mahdollisuutta. Eli "Arkeologista geologiaa". Toista keskittymää ei kuitenkaan löytynyt. Heikompilaatuisia esiintymiä Itä-Suomessa kylläkin esiintyy, mutta tekninen laatu ei silloin riittänyt meille ja ehkei myöskään kivikauden miehille. 3. Asbestikuitua käytettiin eri materiaalien lujittamiseen. Saviastiasta tuli lujempi, kevyempi ja nopeammin keittävä. Joku heitti jopa ajatuksen, että olisiko se vieläkin mielekästä, mutta ei sentään, asbesti tuhoutuisi nykykeramiikan polttoläpötiloissa.

"9 000 v. Suomen esihistoriaa" - kirjassa mainitaan myös muiden mineraalien kuten talkin ja kiilteen esiintymisestä saviruukuissa. Ehkä niinkin, mutta nuo maintut mineraalit esiintyvät asbestin ohella louhittavassa kivessä. Koko asbestin rikastusprosessi tähtää juuri näistä sivuaineista eroon pääsemiseen. Voi epäillä, oliko noista toisista mineraaleista mitään teknistä hyötyä. Talkki esiintyy myös tikkumaisessa mineraalimuodossa, mutta "tikuista" puuttuu lujuus.

Kirja on hieno aikaansaannos. En halua sitä muuttaa, mutta jollekin tutkijalle tällainen täydentävä näkökanta voisi olla hyödyksi.  –Kommentin jätti 82.181.27.94 (keskustelu – muokkaukset)