Keskustelu:Dietrich Bonhoeffer

Jos kerran on teologina arvostettu ja näinkin pitkälti joku on jaksanut tekstiä vääntää niin ois ollu kiva kuulla jotain siitä sen teologisesta ajattelustakin. --80.221.31.71 1. tammikuuta 2007 kello 09.07 (UTC)

Bonhoefferin teologisesta ajattelusta

Kelpaako maallikon vastaus?

Siihen on hyvin yksinkertaista perehtyä itse. Hän aloitti ekklesiologisella väitöskirjalla (Sanctorum Communio) josta aikanaan Karl Barth totesi "tämä on teologian ihme" - myöhemmin Barth ei ollut aivan yhtä tyytyväinen, sillä oppilas lähti omille teilleen. Oleellista on kirkon funktio maailmassa, kirkko on Kristuksen jatkumoa maailmassa, kirkko on huomioija, äänen korottaja vainottujen puolesta, sillä missä ihminen on "toista varten" on myös kirkko. Kirkko siis ei ole itseään, vaan maailmaa varten. Milloin se kiinnostuu itsensä säilyttämisestä, se on kyvytön viemään sanomaansa eteenpäin. Bonhoeffer kysyy herkeämättä, kuinka tuoda Kristus ajalle, joka ei häntä tunne eikä ehkä tahdokaan tuntea. "Maailma seisoo sidotuin silmin Jumalan edessä" - aikuistunut ihmiskunta, jonka mielestä Jumala lakkasi olemasta sillä hetkellä, jona lapsi osasi selittää itsensä ja tänne päätymisensä. B:n mielestä puolestaan Jumala oli aikaisemmin ollut vain kuin rakennuspalikka, jolla lapsi tyytyväisenä saa kasattua talonsa oikean näköiseksi, mutta Jumalan olemus on muuta, ja aikuistuneen ihmiskunnan tulisi löytää mitä Jumala sille on, koska Jumala edelleen on. Bonhoefferin mukaan Jumala ei sillä tapaa "johdata" ihmistä, että tämä voisi heittäytyä ymmärtämättä motiivejaan oletetun johdatuksen vartaan - hän ei liioin oleta Jumalan vaikuttavan ihmiseen tämän tunne-elämän kautta. Ihmisen on kannettava ratkaisuistansa vastuu, ja kannettava se myös Jumalan edessä. Institutionaalinen kirkko on juuri tämä kirkko. Ei ole minkäänlaista "kirkkoa kirkon sisällä" (vrt allianssikristillisyys.) Ekumeenikkona Bonhoeffer toteaa mahdolliseksi aina keskustella toisen kirkon kanssa, sen sijaan natsien muokkaamaa Volkskircheä hän nimitti "ei-kirkoksi", jonka kanssa kirkon ei pitänyt ryhtyä mihinkään tekemisiin. Bonhoefferin oma jumalarepresentaatio (1) on mitä kypsin ja aikuisin. Hänen Jumalansa on nimen omaan "uskollinen Jumala" - uskollisuus puolestaan on ominaisuus, joka muuttaa kärsimyksen kasvot.

On mahdotonta erottaa toisistaan "kristitty Bonhoefferia" "teologi Bonhoefferia" ja "ihan vain ihminen Bonhoefferia" sillä hän on varhaisista kasvuvuosistaan yhä enenevästi edustanut tätä kaikkea. Kenties osuvimmin tämä näkyy kommentissa: "Hieman pelkään kristittyjä, jotka seisovat vain yhdellä jalallaan tässä maailmassa. Mahtavatko he kyetä seisomaan molemmilla jaloillaan myöskään Taivaassa?" Tämänpuolisen merkitys on eräs hänen voimakkaimmin korostamistaan: "Vasta tämänpuolisen onnessa, pettymyksessä ilossa, tuskassa ja kärsimyksessä on mahdollista todella oppia uskomaan". Siten Bonhoefferin teologiaa on hieman hankalaa irrottaa hänen eettisestä ajattelustansa kuten ajattelusta ylipäänsä - mikä ei tarkoita, ettei hän olisi luonut omaa ehyttä systematiikkaansa (Karttunen: Die Polyphonie des Wirklichkeits. Erkenntnistheorie und Ontologie in die Theologie Dietrich Bonhoeffers)

Ekklesiologia, ekumeeninen ajattelu ja etiikka kulkevat punaisena lankana kaiken tuotannon läpi. Bonhoeffer itse on esimerkki niin taistelevasta kirkosta kuin erehtyvästä ihmisestäkin; hän valitsi Kolmannessa Valtakunnassa kirjojensa ja esitelmiensä aiheet Vanhasta Testamentista (kuten Berliinin lyhyen dosentuurin ainut säilynyt luentosarja Schöpfung und Fall, joka käsittelee alkukertomuksia).

Vuorisaarnan merkitys Bonhoefferille ei aivan vastaa sitä, minkä perusluterilainen saa kuulla (että Jeesus niin puhuessaan ei missään nimessä tarkoittanut että neuvoja noudatettaisiin, vaan että osattaisiin ymmärtää armon tarve ja armon merkitys) tällä kohdin Bonhoeffer on toista mieltä, juuri sen mukaisesti olisi elettävä, ne ohjeet annettiin tarkoituksella. Suurimmat vaikutteet hän sai hyvältä ystävältään Union Theological Seminaryssa (Jean Lasserrie) joka myös vaikutti pasifistisiin asenteisiin. Tosin juuri Bonhoefferilla on ollut tarttumapintaa tällaiselle ajattelulle, eikä se, minkä hän näki toteutuvan ympärillään ainakaan suosinut "halpaa armoa", jotakin jolla painetaan kaikki villaisella ja uskotellaan että hyvä Jumala ei piittaa siitä, teemmekö täällä pahojamme. Tavallaan hän asettaa runoissaan itsensä esimerkiksi siitä, että Jumala kyllä huomioi rikkeemme, sillä juuri tuosta väkivaltaan tarttumisesta on mitä ilmeisimmin kirjoitettu eräs parhaista runoista (Mooses Nebolla) jonka symboliikka on ilmeinen. Viimeinen teos, Etiikka, jäi keskeneräiseksi. Siitä oli määrä tulla elämäntyön, joten Bonhoeffer tahtoi valmistella kokonaisuuden rauhassa ja kypsästi. Kun ed. tekstistä jääneet ns. Zossen-asiakirjat löydettiin ja Bonhoefferin kuolintuomio sinettiä vaille, hän työsti Etiikkaa vimmatulla kiireellä saadakseen sen mahdollisimman valmiiksi. Bethge valmisteli sen kaikesta säilyneestä, salakuljetetusta ja kätketystä materiaalista. "Uskonnottoman kristinuskon" teema todella kulkee läpi Vankilakirjeiden kysymyksenä kristinuskosta riisuttuna uskonnon puvusta. Tosin hän itse jää ymmälleen siitä, kuinka kaikki käytännössä toteutuisi. "Mikä minua lakkaamatta askarruttaa, on kysymys, mitä on kristinusko - tai kuka Kristus meille tänä päivänä on". Toteaisin, ettei Bonhoefferille itselleen kristinuskon keskeinen sanoma, ei liioin uskollisen Jumalan lohduttavasta läsnäolosta tietoisuus ole ollut epäselvää, se kylläkin, kuinka kertoa siitä ajalle, jonka hän näki toteutuvan ympärillään. Kysymys ei ole menettänyt relevanssiaan - ei liioin näkemys kirkosta, joka keskittyy hätäilemään omaa säilymistään.

Vielä 1965 prof Niinivaara toteaa Bonhoefferin jättäneen jälkipolville kasan fragmentaarista ajattelua ja vaikeasti ymmärrettävää arvoitusten sarjaa (Teologia etsii suuntaa). Kenties Bonhoefferia ensin palvottiinkin evankelikalisissa piireissä uskonmarttyyrina (Esim. Valona pimeäössä.Kuusi aikamme marttyyria). Mahdollisesti "Vankilakirjeiden "fragmentaarisuus" johtuu siitä, ettei Bethgen kirjeitä ole talletettu - kyseessä oli kirjeenvaihto. On mahdollista myös, että Bonhoeffer vasta tälle ajalle puhuu käsitettävästi myös teologina. Hän vaikuttaa monen teeman äärellä olleen aikaansa edellä.

Leena Kotila LKT, psyk erik lääk tietokirjailija ja Ikuinen Opiskelija (1. Kotila L: Jumalarepresentaatiot Dietrich Bonhoefferin lyriikassa. Seminaarityö)