Keskustelu:Charpentier

Tuota, eihän asia mitään minulle kuuluu, mutta aateliasarvo ei periydy milloinkaan naispuolen kautta, vain miespuolinen perimys on merkittävä, valitettavasti. Toisekseen kyseessä ei ole ranskalainen aatelissuku vaan ruotsalainen, joka aateloistiin Ruotsissa, siis suku on ruotsalainen aatelissuku. Tosin suku kuuluun ns. vanhaa aateliin eli ennen Kustaa III aikaa aateloituihin ja sitten on vielä ns. ryssän aateliset, joita nimettiin aivan erilaisin perustein kuin aiemmin. --Alexius Manfelt 30. joulukuuta 2007 kello 18.58 (UTC)

No kuuluu tietysti! :-)

Adelskalender svenskaa siteeratakseni: Två ättlingar på kvinnolinjen, majoren Robert Gustav och kaptenen Carl Fredrik L'Eclair av vallonsläkt adlades och adopterades 1773 och introducerades 1777 på ättens namn och nummer.[1] Eli suku ymmärtääkseni uudelleen aateloitiin nimenomaan sen vuoksi, että aatelisarvo ei periytynyt naisen kautta. Niinpä suvun mieslinjan sammuttua miespuolisten perillisten puuttuessa, säilyneen naislinjan pari miestä aateloitiin uudelleen. Suvun aateloitu "kantaisä" oli ranskalainen, mutta aateloitiin Ruotsissa. Tuolloin itse suku on mielestäni alun perin ranskalainen, mutta eiköhän siitä tule kuitenkin tuolloin ruotsalainen aatelissuku. – JmT 30. joulukuuta 2007 kello 19.40 (UTC)

Itse asiassa ketään ei aateloitu uudestaan, vaan kruunu tai ritarihuone salli adoption suvun mieslinjan jatkamiseksi. Suomessa samanlaisia adoptioperillisiä ovat mm. Kenraalikuvernööri, Kreivi Bergin veljenpojat (katso myös Erik Berg) ja Hisinger-Jägerskiöld.

Suvun ranskalaisuudesta: Lähde sanoo, että Toussaint Charpentierin ranskalainen suku oli Ranskan aatelia. Yritän uudestaan paikallista tuon nyt kadonneen lähteen ja lisätää viitteen. -- Petri Krohn 30. joulukuuta 2007 kello 20.57 (UTC)

P.S. Voi olla, että olen sittenkin väärässä, tuo uudestaan tehty "itroduktio" viittaa hieman siihen, että tämä "jälkiadoptio" tehtiin päämiehen jo kuoltua ja suvun mieslinjan sammuttua. Kaikki on mahdollista, jos on vaikutusvaltaa ja rahaa. (Ruotsin terästeollisuutta pyörittäneillä valloneilla oli molempia.) -- Petri Krohn 30. joulukuuta 2007 kello 21.05 (UTC)

Tuota, RuotsinRitarihuoneen kotisivulle olet artikkeli kertoo Cahpantier-suvusta seuraavaa;

Ätten innefattar två befryndade släkter. Den ursprungliga härstammade från en sedan tidig medeltid känd fransk adlig ätt Charpentier. Toussaint Charpentier (1611-1683) kom i svensk krigstjänst 1631 och blev överstelöjtnant 1660. Han adlades i Sverige 1664 3/9 med bibehållet namn och vapen och introducerades 1668 15/6. En sonson, generallöjtnanten Claes Robert Charpentier, upphöjdes 1772 12/9 i friherrligt stånd men tog aldrig introduktion i denna egenskap utan uppflyttades 1778 3/11 såsom kommendör av Svärdsorden i dåvarande riddarklassen. Den äldre ätten utgick med honom 1782 20/5. Kursachsiska bergsrådet Johann Friedrich Wilhelm Charpentier upphöjdes 1784 11/7 i tyskt riksadligt stånd av kejsar Joseph II med samma vapen som den svenska ätten, och uppges härstamma från denna vilket dock aldrig har bekräftats. Den yngre ätten härstammar från en sedan 1300-talet i furstbiskopsdömet Liège bosatt släkt, av vilken en medlem, gjutmästaren Thomas Le Cler (Le Clair), inkom till Sverige under Drottning Kristinas regeringstid och vann burskap som borgare i Stockholm 1674. En sonson, ryttmästaren Collin L´Eclaire (1683-1737), ingick äktenskap med Anna Elisabeth Charpentier, syster till generallöjtnanten Claes Robert Charpentier. Deras två söner kaptenen vid arméns flotta i Finland Robert Gustaf L´Eclaire (1727-1802) och löjtnanten vid Österbottens regemente Carl Fredrik L´Eclaire (1729-1779) adlades 1773 11/7 med bibehållande av namnet L´Eclaire och med rätt att introduceras under ätten Charpentiers nummer. Enligt Kungl. Resolution 1773 17/11 skulle de ombyta namn och hädanefter skriva och kalla sig Charpentier och introducerades 1777 11/6. Den senares ättegren utgick 1815 5/1. Huvudmannagrenen fortlever i Finland, där den immatrikulerades på Riddarhuset 1818 5/2 under nr 64 bland adelsmän.[2]

Eli, tuossa mainitaan suvun olleen ranskalaistaaatelia, tosin ilman partikkelia, joka olisi tosi harvinaista. Mutta nainen ei siirtänyt aateluutta tässäkään tapauksessa vaan pojat aateloitiin ja oikutettin tekemään se samalla rekisterinumerolla ja käyttämään Charpantier sukunimeä. Oliisiko tässä valaistusta asiaan? --Alexius Manfelt 30. joulukuuta 2007 kello 21.59 (UTC)

(Tarkoitat siis sisarenpojat) - Niin, näinkin on joskus tapahtunut. Erikoista tuossa on kuitenkin maininta adoptiosta. Tapahtuiko tämä ennen vai jälkeen Claes Robert Charpentierin kuoleman? -- Petri Krohn 30. joulukuuta 2007 kello 22.43 (UTC)

Oletkohan mahdollisesti ymmärtänyt väärin tuon "adoption". Se tuskin tarkoittaa tässä yhteydessä henkilön adoptiota (nykymerkitys) perheeseen/sukuun vaan itse suvun liittämistä ritarihuoneeseen eli on aateloimiseen liittyvä toimi. Ei kai aatelisarvoa edes voi periä jos on adoptiolapsi? Muutenhan sammumisuhan alaiset suvut olisivat varmasti adoptoineet poikia sukujansa jatkamaan. Luulisin, että aateluus on siirtynyt vain veren perintönä isältä pojalle. (näin ainakin on Englannissa.) – JmT 31. joulukuuta 2007 kello 10.14 (UTC)

Adoptoiminen tarkoittaa tässä yhteydessä hyväksymistä. Monikohan on Wikipedian artikkeleissa muuttunut adoptiolapseksi? --Ulrika 1. tammikuuta 2008 kello 17.01 (UTC)