Karhulankylän työväentalo
| Karhulankylän työväentalo | |
|---|---|
| Karhulankylän työväentalo | |
| Osoite | Karhulankylä, 42910 Pihlajavesi |
| Sijainti | Keuruu |
| Valmistumisvuosi | 1909 |
| Rakennuttaja | Karhulankylän Työväenyhdistys |
| Omistaja | Karhulankylän Työväenyhdistys |
| Runkorakenne | hirsi |
| Kerrosluku | 1 |
 |
|
Karhulankylän työväentalo on Pihlajaveden Karhunlankylällä sijaitseva työväentalo, joka on rakennushistoriallisesti, historiallisesti ja maisemallisesti arvokas. Se edustaa työväentalorakentamiselle ominaista rakennustyyppiä.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karhulankylän työväenyhdistys on perustettu vuonna 1905. Yhdistyksen perustajiin kuuluivat maanmittausinsinööri Yrjö Koskisen työmiehet, jotka avustivat isonjaon täydennysmittauksessa. Insinööri jakoi työmiehilleen myytävänä olleen tilan kymmeneen osaan, ja näistä tiloista muodostui Karhunkylä. Näistä Karhunkylän taloista muodostui myös Karhunkylän työväenyhdistyksen kantajoukko. Ennen työväentalon rakentamista kokouksia ja iltamia pidettiin myös näissä taloissa. [1]
Työväentalon tontti ostettiin sitten Palomäen talosta. Siitä lohkaistiin myöhemmin osa urheiluseura Kontiolle. Työväentalo rakennettiin hirsistä talkoilla vuonna 1909. Taloa on laajennettu vuonna 1920 lisäämällä näyttämötilaa ja salin pinta-alaa. Vuonna 1930 taloa laajennettiin rakentamalla talon takaosa leveämmäksi. Laudasta rakennettiin uusi juhlasali ja näyttämö. Vanhoista tiloista tehtiin ravintola ja puvustamo. Taloa ympäröi laaja piha, ja urheiluseuralle lohkaistu kenttä on nykyisin kunnan omistuksessa.[1]
Karhulankylän työväentalolla kokoontui vuoteen 1918 saakka työväenyhdistys, vuonna 1909 perustettu urheiluseura, vuonna 1917 perustettu Sekatyöväen ammattiosasto ja vuonna 1916 perustettu nuoriso-osasto.[2]
Sisällissodan aikana vuonna 1918 työväentalo oli suljettu ja palautui taas vuonna 1919 työväenyhdistykselle. Työväentalon laajennuksen myötä toiminta lisääntyi. Taloa käyttivät työväenyhdistyksen lisäksi Lasten sos.dem. Raittiusosasto Päivät Nuoret, Urheiluseura Kontio, opintokerhot, näytelmäseura sekä Karhulankylän Pienviljelijäosasto ja 1930-luvulla E-osuusliikkeen Naiset Mukaan -toimikunnat.[2]
Sota-aikana työväentalo oli suljettuna. Sotien jälkeen talon omistuksesta käytiin sosialidemokraattien ja kommunistien kesken kiistaa, joka päättyi sosialidemokraattien eduksi. 1950-luvulla käyttö väheni, ja 1970-luvulla talo oli käytössä lähinnä kesäisin. Talon katto uusittiin ja ulkoseinät maalattiin talkoilla vuonna 1982.[2]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talo on hirsirunkoinen ja vuoraamaton. Katteena on huopa. Alun perin vuoraamattomat sisäseinät peitettiin pinkopahvilla vuonna 1930 ja kuitulevyillä vuonna 1977. Keittiöön laitettiin kovalevyä. Sisäkatto on lautaa ja vuonna 1977 laitettua lastulevyä. Juhlasalissa on paneelia. Lämmitys oli aluksi puu-uuneilla. Vuonna 1930 hankittiin juhlasaliin kamiina ja ravintolaan kaakeliuuni. Ovia, ikkunoita ja kuisteja on uusittu vuonna 1930.[3]
Talossa on juhlasali näyttämöineen, ravintola, keittiö ja eteinen. Lisärakennuksessa on varasto, puuliiteri sekä käymälät.[3]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talossa on järjestetty kokouksia, tansseja, urheiluharjoituksia ja juhlia.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Andersson, Päivi: Työväentalot Keski-Suomessa, inventointi. Museoviraston raportti. Museovirasto, 1979. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Andersson, Päivi: Pihlajaveden työväentalojen merkitys maaseutuväestön kontakti- ja vuorovaikutustilanteissa vuoteen 1969 asti. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, etnologian laitos, 1983. ISBN 951-678-998-6.
- ↑ a b c Båsk-Ekholm, Katia & Häyry, Kaj: Suomen työväentaloja koskeva selvitys. Helsinki: Opetusministeriö, 1982.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karhunkylän työväentalon syntyhistoriaa Karhunkylä. Viitattu 4.3.2023.