Kalastustorppa
Kalastustorppa oli aiemmin Suomessa maatilan alue, joka oli kalastuksen varassa elävän henkilön asuttavana.
Säännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalastustorppien lunastamisesta vuonna 1924 annettu laki sääti kalastustorpista seuraavaa:[L 1]
Kalastustorpaksi katsottiin sellainen maatilan alue, joka kalastusoikeuksineen tilan yksityisellä tai siihen ja muihin tiloihin kuuluvalla vesialueella on pääasiallisesti kalastuksen varassa elävän henkilön vuokralla hallittavana ja asuttavana tai asuttavaksi aiottu.[1]
Tällaisen kalastustorpan haltija oli oikeutettu lunastamaan sen itsenäiseksi. Sen tilan omistajalla, johon torppa kuului, oli myöskin valta vaatia, että torpan haltijan oli lunastettava torppa. Tarpeelliseksi katsotun vuokra-alueiden järjestelyn yhteydessä voitiin torppa määrätä lunastettavaksi asianosaisten tahdosta riippumatta. Lunastusvaatimus oli tehtävä ennen vuokrasuhteen päättymistä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lakiviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Laki kalastustorppain lunastamisesta (18.1.1924).