Judy Erola
Judith Erola synt. Jacobson (s. 16. tammikuuta 1934) on entinen kanadalainen poliitikko, joka edusti nikkelialueen äänestysaluetta Kanadan edustajainhuoneessa vuosina 1980–1984 Kanadan liberaalipuolueen edustajana. Hän nousi ministeriksi kabinettiin ja sai Kanadan Queen's Privy Councilin neuvonantajan aseman. Hän on toisen polven kanadansuomalainen.
Televisioura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sudburyssa, Ontariossa syntynyt Judith Jacobson työskenteli radio-ja tv-lähetystoiminnassa Sudburyssa. CKSO-TV:ssä hän teki historiaa ensimmäisenä naispuolisena kanadalaisen televisioaseman sääreportterina, ja toimitti myös muotiohjelmia.[1] Hänestä tuli myöhemmin CHNO:n toimitusjohtaja,[2] ja hän avioitui Lake Panachessa veneily- ja matkailukeskuksen omistavan Vic Erolan kanssa.[3]
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1977 Erola päätti aloittaa poliittisen uran. Hän oli ehdolla vuoden 1979 vaaleissa nikkelialueen liberaalien ehdokkaana, mutta hävisi Uuden demokraattisen puolueen ehdokkaalle John Rodriguezille. Hänen kampanjaansa leimasi kompurointi hänen vaadittuaan vaalimainoksessaan "viljelysmaan käytön käytäntöjen kansallistamista".[4] Erola pyrki radiohaastattelussa selittämään lausetta kirjoitusvirheellä, koska Liberaalipuolue yleisesti vastusti kansallistamista. Sanan olisi kuulunut olla "rationalisointia" (nationalization rationalization).
Erola voitti Rodriguezin vuoden 1980 vaaleissa.[5] Hän joutui kiistoihin vaalikampanjan aikana ja sen jälkeen. Toinen koski sitä, että hän kutsui vastaehdokastaan Rodriguezia marxilaiseksi vaalikampanjassaan ja toinen hänen kotiäideille kohdentamaansa kampanjaa. Hän väitti, että oli tärkeämpää saada nainen edustajainhuoneeseen kuin äänestää työllisyyskysymyksiä edustavaa ehdokasta. Näkemys jakoi mielipiteitä vahvasti kaupungissa, joka oli toipumassa katastrofaalisesta Sudburyn lakosta vuonna 1978.
Hän palveli koko liittovaltion parlamentin kautensa ajan Kanadan kabinetissa, vaikka varhaisen käsityksen mukaan hänen vaalitoimikuntakollegansa Doug Frithin oli todennäköisempää tulla valituksi Sudburyn alueen edustajana kabinettiin.[6] Uransa aikana hänen hän palveli kaivosministerinä,[7] naisten asemasta vastaavana ministerinä,[8] kuluttaja- ja yritysasioiden ministerinä ja sosiaalisen kehityksen ministerinä.[9]
Pian kabinettiin nimityksensä jälkeen Erola erosi johtajan ja rahastonhoitajan asemastaan venesatamayrityksessä liittovaltion hallituksen ministereitä koskevien eturistiriitamääräysten mukaisesti.
Kaivosministeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaivosministerinä hänen ensimmäinen merkittävä lakimuutoksensa koski Kanadan työlainsäädäntöä (Canada Labour Code) saattamalla Ontariossa liittovaltion alaiset kaivokset tiukempien terveys- ja turvallisuuslakien alaisuuteen.[10] Näin oli menestyksekkäästi toimittu myös Elliot Laken uraanikaivostyöstekijöiden kanssa, kun työntekijät olivat vaatineet vapautusta vaarallisista tehtävistä, joiden turvallisuutta liittovaltion laki ei taannut.[10] Erolan menettelyä kritisoitiin, sillä kaivosyhtiöiden uskottiin kumovan sen oikeudessa.[10] Muutos salli myös naisten kaivostyön ensimmäistä kertaa liittovaltion lain mukaan, vaikka se oli ollut sallittua paikallisen lainsäädännön mukaan.[11]
Erola tuki kaivosteknologian tuotantoa Kanadassa kaluston riittävyyden turvaamiseksi,[12] ja vakuutteli kaivosyhtiöitä, etteivät he joudu kansallista energiaohjelmaa vastaavan toiminnan kohteeksi.[13] Kesäkuussa 1981 hän julkisti ohjelman, jonka mukaan liittovaltion hallitus antaisi 400 dollarin korvauksen propaanilla käyvien ajoneuvojen omistajille.[14]
Naisten asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syyskuussa 1981 Erola sai naisten asemasta vastaavan ministerin tehtävän kaivosasioiden lisäksi.[8] Hän oli siinä asemassa ensimmäinen naispuolinen Lloyd Axworthyn vastattua tehtävästä aiemmin.[8] Tässä roolissa hän puolusti Kanadan perustuslain jaksoa 28, joka turvaa sukupuolten välisen tasa-arvoisuuden.[15] Hän tuki äitiysloman aikaista tukea,[16] tavoitteita kiristää liittovaltion lakeja kotiväkivaltaa kohtaan,[17] intiaanilainsäädänöön uudistamista, joka parantaisi naisten oikeuksia avioitua ei-aboriginaalimiesten kanssa,[17] uudistuksia feministisen lobbausorganisaation NAC:in toimintaan[18] ja tiukempia käytäntöjä hallituksen viestinnässä sukupuolistereotypioiden käyttämistä vastaan.[19]
Lokakuussa 1982 Erolasta tuli ensimmäinen nainen kautta aikojen, joka nimettiin kabinetin Priorities and Planning -komiteaan, joka neuvottelee ja muotoilee hallituspolittikan suuntaviivat.[20]
Kuluttaja- ja yritysasioiden ministeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuussa 1983 Erola savustettiin kaivosministerin tehtävästä ja nimitettiin kuluttaja- ja yritysasioiden ministeriksi.[21]Hän lupasi välittömästi korostaa kuluttajanäkökulmaa enemmän kuin edeltäjänsä edeltäjänsä André Ouellet, jota oli kritisoitu niiden ohittamisesta.[22]
Tässä tehtävässä monet hänen näkyvimmistä julkisista taisteluistaan liittyivät joidenkin organisaatioiden jatkuvaan metrijärjestelmän vastustamiseen.[23] Hän myös ehdotti lainsäädäntöä rajoittamaan sanomalehtieyhtiöiden fuusioita,[24] mutta luopui aiheesta myöhemmin.
Kun Pierre Trudeau jäi eläkkeelle pääministerin tehtävästä, Erola jatkoi kuluttaja- ja yritysasioiden ministerinä John Turnerin kabinetissa. Erola hävisi Rodriguezille vuoden 1984 vaaleissa, joissa liberaalien paikkaluku putosi 40 paikkaan.
Politiikan jäkeinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1987 Erolasta tuli Kanadan lääketeollisuuden liiton presidentti,[25] ja hän jatkoi tehtävässään eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1998.[26]
Hän on ollut Sveitsissä päämajaansa pitävän kansainvälisen lääketeollisuuden yhdistyksen johtajana. Hänet valittiin ensimmäisenä naisena International Nickel Co:n johtokunnan jäseneksi.[27]
Erola on vaikuttanut merkittävästi siihen, että Sudburyyn rakennettiin 1990-luvun alussa monipuolinen tiedekeskus Science North. Paljolti hänen vaikutuksestaan ympäristöasioihin on kiinnitetty erityistä huomiota ja aloitettu laajat ympäristönparannusohjelmat nikkeliteollisuuden saastuttamilla ja pilaamilla alueilla 1970-luvulta lähtien. Hän on myös ollut kehittämässä Sudburyn Laurentian Universityn kaivos- ja mineraalitutkimuskeskusta (CIMMER) sekä alueella tehtävää lääketieteellistä tutkimusta.[27]
Hän on osallistunut kulttuurielämän tukemiseen ja muun muassa johtanut valtakunnallista kampanjaa kanadalaisen lastentautien tutkimussäätiön tukemiseksi. Hän kirjoittanut paljon naisten asemaan liittyvistä kysymyksistä. Hän on myös ollut Sudburyn alueen kanadansuomalaisen väestön merkittävimpiä toiminnan tukijoita. Ansioistaan hänet on vihitty Mount St. Vincent Universityn kunniatohtoriksi 1992 ja Laurentian Universityn kunniatohtoriksi 1996. Hänet nimitettiin Canadian Medical Hall of Famen johtokuntaan 1994.[27]
Hän oli virkansa puolesta edustaja Kanadan Liberaalipuolueen johtajavaaleissa vuonna 2006.
Hän on tällä hetkellä Equal Voicen hallituksessa. Järjestö pyrkii auttamaan kanadalaisia naisia politiikassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ broadcasting-history.ca: Television Station Histories - Canadian Communications Foundation | Fondation Des Communications Canadiennes www.broadcasting-history.ca. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 14.3.2017.
- ↑ "Bad feeling lingers in defeated MP after Erola rides upset into Cabinet". The Globe and Mail, 5.3.1980.
- ↑ "Ministers telling little in conflict disclosures". The Globe and Mail, 4.9.1980.
- ↑ "Notebook: Candidate is under fire for his election ads". The Globe and Mail, 10.5.1979.
- ↑ "Ontario vote shuns Tories for Liberals". The Globe and Mail, 19.2.1980.
- ↑ "Lalonde, MacEachen in key jobs Cabinet list shows Trudeau's tight rein". The Globe and Mail, 4.3.1980.
- ↑ "Mines post 'ironic' for woman". The Globe and Mail, 4.3.1980.
- ↑ a b c "PM repairs Liberal weak spots by naming four new ministers". The Globe and Mail, 23.9.1981.
- ↑ "The federal Cabinet". The Globe and Mail, 2.7.1984.
- ↑ a b c "Erola says safety rules were changed legally; miners not convinced". The Globe and Mail, 31.5.1980.
- ↑ "New rule puts women in mines". The Globe and Mail, 31.5.1980.
- ↑ "Creation of mining equipment industry held vital to avoid machinery shortage". The Globe and Mail, 28.4.1981.
- ↑ "Erola assures mining industry will not be target of program". The Globe and Mail, 5.5.1981.
- ↑ "Owners of vehicles on propane to get federal incentive grants". The Globe and Mail, 10.6.1981.
- ↑ "Charter likely to include women's rights". The Globe and Mail, 17.11.1981.
- ↑ "Ministers studying granting all women close to full pay during maternity leave". The Globe and Mail, 3.12.1981.
- ↑ a b "Ottawa will study family violence". The Globe and Mail, 21.1.1982.
- ↑ "Status council rejects break with Ottawa". The Globe and Mail, February 18, 1982.
- ↑ "Government to end use of stereotypes in ads, Erola says". The Globe and Mail, 26.3.1982.
- ↑ "Inner-cabinet shuffled as planning for Parliament begins". The Globe and Mail, 6.10.1982.
- ↑ "With Toronto in mind". The Globe and Mail, 15.8.1983.
- ↑ "Consumers hope Erola can help". The Globe and Mail, 16.8.1983.
- ↑ "Metric ruling won't change federal plan". The Globe and Mail, 3.11.1983.
- ↑ "National press council still possible: Newspaper bill dead, Erola aide says". The Globe and Mail, 15.12.1983.
- ↑ "Brand-name drug firms hire ex-Liberal Minister". Montreal Gazette, 29.1.1987.
- ↑ "Pharmaceutical Manufacturers' Association of Canada (PMAC) - Announcement". National Post, 2.11.1998.
- ↑ a b c Etusivu www.kansallisbiografia.fi. Viitattu 14.3.2017. (englanniksi)
| ||||||||||||||
