Jean Patou
Jean Patou (27. syyskuuta 1887 Pariisi, Ranska – 8. maaliskuuta 1936 Pariisi) oli ranskalainen muotisuunnittelija ja Patoun muotihuoneen perustaja.[1]
Suku ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jean Patou syntyi Pariisissa vuonna 1887. Patoun perheen liiketoiminta oli nahanparkitus ja turkikset. Patou työskenteli setänsä kanssa Normandiassa, muutti sitten Pariisiin vuonna 1910 tarkoituksenaan ryhtyä couturieriksi eli muotisuunnittelijaksi.[2]
Muotihuone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jean Patou aloitti perustamalla vuonna 1912 muotihuoneen nimellä Maison Parry. Hän muutti vuonna 1914 sen nimeksi sukunimensä Patou. Samoihin aikoihin hän joutui asepalvelukseen ensimmäisen maailmansodan puhjettua. Sodan päätyttyä hän palasi vuonna 1919 yritystoimintaan. Hänen suunnittelemansa urheilulliset ja nuorekkaat vaatteet tulivat suosituiksi niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Hän suunnitteli sekä naisten pukuja että urheiluvaatteita. Koska Yhdysvallat oli hyvä markkina-alue, hän haki sieltä malleja, jotka edustivat rakenteeltaan paremmin amerikkalaisia.[2]
Hän markkinoi pukuja ilman korsetteja, lyhensi hameita, lanseerasi kaupungissa käytettäväksi tarkoitetun urheilumalliston ja monogrammin nimikirjaimillaan. Hän erottui kilpailijoistaan Jeanne Lanvinista ja pahimmasta kilpailijastaan Coco Chanelista olemalla heitäkin visionäärisempi. Hän teki esimerkiksi tennismestarin Suzanne Lenglenista muusansa. Hän suunnitteli pitkiä pukuja, joissa oli matala pääntie selässä, kun poikamainen tyyli oli muodissa. Hänen visionsa kantoi hedelmää: vuosien 1919 ja 1924 välillä muotitalon tulot kasvoivat kolminkertaisiksi. Sen ajan julkkikset, kuten Louise Brooks, Josephine Baker ja Mistinguett, nähtiin kaikki pukeutuneina hänen asuihinsa.[1]
Hän suunnitteli legendaarisen lyhythihaisen ja polvimittaisen tennisasun Suzanne Lenglenille, joka tämän ansiosta voitti Wimbledonin naisten kaksinpelin mestaruuden vuonna 1919.[3][4][1]
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jean Patoun kuoltua aivoverenvuotoon 48-vuotiaana vuonna 1936 Patoun muotihuone siirtyi hänen sisarensa Madeleine Patoun ja tämän miehen Raymond Barbasin vastuulle.[1] Muotihuoneen tunnettuja suunnittelijoita ovat olleet Marc Bohan vuosina 1953–1957, Mad Carpentier vuosina 1958–1960, Karl Lagerfeld vuosina 1960–1963, Jean Paul Gaultier vuosina 1971–1973 ja Christian Lacroix vuosina 1982–1987. Viimeinen kokoelma julkistettiin Patoun nimellä vuonna 1987, ja sen jälkeen keskityttiin hajuvesiin, joista tunnetuin on "Joy".[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d The story of the century-old Fashion House - Patou.com Patou. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Jean Patou, Vintage Fashion Guild, viitattu 4.10.2021 (englanniksi)
- ↑ Stewart, Mary Lynn: Dressing Modern Frenchwomen: Marketing Haute Couture, 1919–1939. John Hopkins University Press, 2008. s. 209. ISBN 978-0-8018-8803-8.
- ↑ Jean Patou , une mélodie toujours dans l'air du temps la-revue-des-marques.fr. Viitattu 2.5.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean Patou Wikimedia Commonsissa
- Jean Patoun elämäkerta - Saga Jean Patou (ranskaksi)
- Patou - Jean Patoun elämäkerta (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
