Jacques Perrin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jacques Perrin vuonna 1961
Jacques Perrin vuonna 2009

Jacques Perrin, oik. Jacques André Simonet (13. heinäkuuta 194121. huhtikuuta 2022[1]) oli ranskalainen elokuvanäyttelijä ja -tuottaja. Hän loi menestyksekkään uran niin ranskalaisissa kuin italialaisissakin elokuvissa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perrinin elokuvaura kesti vuosikymmeniä. Hänen ensimmäinen pääosansa oli vuonna 1961 italialaisessa elokuvassa Tyttö ja laukku. Hänet palkittiin parhaan miespääosan palkinnolla Venetsian elokuvajuhlilla elokuvasta Un uomo a metà. Hän myös näytteli Jacques Demyn ranskankielisissä musikaaleissa Rochefortin tytöt ja Aasinnahka. Hänen uransa myöhempiä tunnettuja rooleja on mm. elokuvassa Cinema Paradiso.

Perrin oli uransa aikana kaksi kertaa Oscar-ehdokkaana tuottajan ominaisuudessa; elokuva Z – hän elää! voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin ja oli ehdolla parhaaksi elokuvaksi. Tämän lisäksi Siivekäs muutto oli ehdolla parhaaksi dokumentiksi.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jacques Perrin oli naimisissa Valentine Perrinin kanssa. [3] Hänellä oli kolme lasta.[4]

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Totuus (La vérité, 1960)
  • Miehet varokaa! (Les nymphettes, 1961)
  • Tyttö ja laukku (La ragazza con la valigia, 1961)
  • 317. osasto (La 317ème section 1965)
  • Murha makuuvaunussa (Compartiment tueurs, 1965)
  • Demarkaatiolinja (La ligne de démarcation, 1966)
  • Rochefortin tytöt (Les demoiselles de Rochefort, 1967)
  • Yksi mies liikaa (1 homme de trop, 1967)
  • Z - hän elää! (Z, 1969)
  • Aasinnahka (Peau d'âne 1970)
  • Blanche - laulu viattomuudesta ja pahasta äkillisestä kuolemasta (Blanche, 1971)
  • Hälytystila (État de siège, 1972)
  • Erikoisryhmä (Section spéciale, 1975)
  • Laskuvarjolegioona iskee (La légion saute sur Kolwezi, 1980)
  • Meduusan syleily (L'année des méduses, 1984)
  • Poliisin kosto (Parole de flic, 1985)
  • Cinema Paradiso (Nuovo Cinema Paradiso, 1988)
  • Kaikilla menee hyvin (Stanno tutti bene, 1990)
  • Viattoman pako (La corsa dell'innocente, 1992)
  • Pitkä hiljaisuus (Il lungo silenzio, 1993)
  • Ei se mun syy ollut (C'est pas ma faute!, 1999)
  • Susien klaani (Le pacte des loups, 2001)
  • Kuoropojat (Les choristes, 2004)
  • Goliath (Goliath, 2022)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]