Iskunvaimennin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Iskunvaimentimen toiminta ja komponentit:
A - männänvarsi
B - mäntä tiivisteineen
C - sylinteri
D - öljytila
E - kelluva mäntä
F - ilmakammio

Iskunvaimennin on heilahdusliikettä vaimentava laite varsinkin moottoriajoneuvon jousitusjärjestelmässä.

Ilman iskunvaimentimia ajoneuvon keinahtelu jousien varassa jatkuisi pitkään, mikä heikentäisi pyörien otetta tienpinnasta ja tekisi matkustajien olon epämukavaksi. Iskunvaimennin muuttaa liike-energiaa palautumattomasti lämmöksi, jolloin heilunta vaimenee nopeasti.

Nykyisin käytetään yleisimmin putkityyppisiä nesteiskunvaimentimia (teleskooppi-iskunvaimentimia). Niissä on sylinteri ja siinä joustoliikkeiden mukaan liikkuva mäntä, jonka kummallakin puolella on nestettä. Männän liikkuessa neste joutuu virtaamaan männän toiselta puolelta toiselle ahtaiden kanavien kautta, mikä pyrkii hidastamaan männän liikkeitä. Kanavien kokoa tai lukumäärää muuttamalla voidaan myös iskunvaimentimen vaimennustehoa muuttaa. Myös ajon aikana säädettäviä tai automaattisesti säätyviä iskunvaimentimia on olemassa.

Aikaisemmin on käytetty muun muassa täysin mekaanisia kitkaiskunvaimentimia ja hydraulisia vipuiskunvaimentimia ("sammakkovaimentimia"), mutta nykyautoissa niitä ei enää tavata.
Yhdysvalloissa sijaitsevassa Massachusettsin teknillisessä korkeakoulussa on kehitetty iskunvaimennin, joka tuottaa sähköenergiaa absorboimastaan liike-energiasta. Vaimennin toimii siten, että iskunvaimentimen sisällä olevaa nestettä ohjataan turbiinin läpi. Männän liikkuessa virtaava neste saa generaattoriin kytketyn turbiinin pyörimään. Auton energiankulutusta on saatu pienennettyä tällä keksinnöllä jopa kymmenen prosenttia, mutta paras hyöty arvioidaan saatavan raskaasta liikenteestä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tieteen Kuvalehti 15/2009, sivu 11.