Pörssinoteerattu rahasto
Sivulta puuttuu Pörssinoteerattu rahasto eli ETF (engl. exchange-traded fund) on sijoitusrahasto, jolla voidaan käydä kauppaa arvopaperipörssissä. Indeksiosuusrahasto on pörssinoteerattu rahasto, joka pyrkii seuraamaan mahdollisimman tarkasti tiettyä osakeindeksiä. Suurin osa pörssinoteeratuista rahastoista on passiivisia indeksiosuusrahastoja, mutta markkinoilla on myös aktiivisesti hallinnoituja sekä muihin omaisuuslajeihin kuten korko-, hyödyke- ja kiinteistömarkkinoille sijoittavia ETF-rahastoja.[1][2]
Arvostelijoiden mukaan ETF-rahastot saattavat sisältää rakenteellisia riskejä, sillä osassa rahastoista osuuksien arvon vakuutena ei ole sijoituskohdetta vastaavia erikseen nimettyjä ja säilytettäviä omaisuuseriä.[3] Indeksiosuusrahastoa ei tule sekoittaa käsitteellisesti indeksirahastoon.
Sisällysluettelo |
Kaupankäynti [muokkaa]
Lyhenne ETF tulee englannin sanoista Exchange Traded Fund eli suoraan suomennettuna pörssikaupankäynnin kohteena oleva rahasto. ETF on siis sijoitusrahasto, jolla käydään kauppaa samalla tavalla kuin pörssiosakkeilla. Etuna on se, että yhdellä kaupalla saa hajautetun sijoitussalkun.
ETF:t soveltuvat myös lyhyeen kaupankäyntiin rahastoja paremmin, sillä niillä käydään kauppaa koko pörssipäivän ajan. ETF:n voi ottaa myös tietylle toimialalle, esimerkiksi uusiutuvaan energiaan keskittyviin yhtiöihin sijoittavaa rahastoa. Tämä sopii hyvin esimerkiksi siinä tilanteessa, kun sijoittaja haluaa ottaa näkemystä tietyn toimialan puolesta, mutta ei ole perehtynyt yksittäisiin alan yhtiöihin.
Kaikilla pörssinoteeratuilla rahastoilla on markkinatakaus. Lyhyesti määriteltynä se tarkoittaa sitä, että liikkeeseenlaskija on sopinut, että joku pitää jatkuvasti yllä osto- ja myyntitasoja. Yhdellä ETF:llä voi olla useitakin markkinatakaajia. Kaupankäynnin toinen osapuoli ei välttämättä ole markkinatakaaja, sillä tarjouksia voi jättää kuka tahansa.
ETF-kaupankäynnissä ei ole varsinaista minimisijoitusta. USA:n ja Saksan markkinoilla, missä on laaja valikoimia ETF:iä, pörssierä on yksi kappale. Kaupankäynnissä tulee kuitenkin ottaa huomioon kaupankäyntipalkkio. Yleensä sanotaan, että ostokulujen tulisi olla alle 1% ostohinnasta.
Pörssinoteerattujen rahastojen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti sen jälkeen kun ensimmäinen ETF tuli markkinoille vuonna 1993. Samalla tuotevalikoima on laajentunut. Helsingin pörssissä on kuitenkin listattuna vain yksi ETF, Seligson & Co:n OMX Helsinki 25 -indeksiosuusrahasto. Mutta Helsingin Pörssistäkin löytyy jo runsaasti ETF:ien "sisartuotteita" pörssilistattuja sertifikaatteja tai ETN:iä.
Kustannukset [muokkaa]
ETF:t ovat kustannustehokas tapa hajauttaa sijoituksia. ETF-rahastojen avulla on mahdollista sijoittaa edullisella kulurakenteella laajasti osakemarkkinoille, korkoihin ja hyödykkeisiin. Laajan hajauttamisen mahdollistaa esimerkiksi ETF-rahastojen suuri tarjonta ja edullisuus suhteessa aktiivisesti hallinnoituihin rahastoihin. Hallinnointipalkkioiden edullisuus johtuu siitä, että ETF:iä hallinnoidaan passiivisesti, eli salkunhoitaja ei valitse aktiivisesti arvopapereita rahastoon, vaan ostaa niitä samalla painolla kuin ne ovat ETF:n seuraamassa indeksissä. ETF:ien tyypillinen hallinnointipalkkion vaihteluväli on 0,09% ja 0,80%:n välillä. Edullisia ovat yleensä kehittyneille osakemarkkinoille sijoittavat ETF-rahastot, mutta vastaavasti aktiivista näkemystä ottavat rahastot ja kehittyville markkinoille sijoittavat ovat kalliimpia kustannusrakenteeltaan.
Osto- ja myyntihintojen välistä eroa kutsutaan spreadiksi. Alhainen spread tarkoittaa siis sitä, että osuuksia voi ostaa ja myydä lähes lähes samaan hintaan. Spreadista aiheutuu kulu, joka tulee maksettavaksi välityspalkkion lisäksi. Spreadi on alhainen ETF:llä, joiden kaupankäynti on vilkasta pörssissä. Pörssinoteeratun rahaston kulurakennetta huomioidessa tulee siis ottaa huomioon rahaston kaupankäynnin vilkkaus pörssissä.
Vipurahastot, raaka-aine ETF:t ja tuotekehitys [muokkaa]
ETF:ien nimellä on myös muita kuin indeksiä seuraavia ETF:iä. Ne voivat olla myös vipurahastoja, kuten XACT Bear. Raaka-aine ETF:istä käytetään yleisesti nimitystä ETC (Exchange-Traded Commodities), mutta "C" saattaa joskus viitata myös valuuttaan (Currency).
Tuotteiden nimeäminen ja ryhmittely on hyvin sekavaa, sillä tuotekehitys on viime aikoina ollut nopeaa ja uusia pörssilistattuja tuotteita ilmestyy koko ajan. Kannattaa joka tapauksessa huomata, että useat ETC:t eivät edes ole rahastoja, vaan ne ovat sertifikaatteja, joka tarkoittaa, että ne ovat liikkeeseenlaskijan velkasitoumuksia (ETN, Exchange Traded Note) ja niihin liittyy liikkeeseenlaskijariski. Useat tahot ovatkin alkaneet puhua koko pörssilistattujen eri muotoisten sijoitusten joukosta yhteisnimellä ETP (Exchange Traded Product).
Tuotonmaksu ja verotus [muokkaa]
Osa ETF:istä jakaa tuotto-osuudet ulos. Yleensä tuotot maksetaan kvartaaleittain, puolivuosittain tai kerran vuodessa. ETF vastaa tällöin tuottorahastoa. Osingot uudelleensijoittavat EFT:t ovat kuitenkin nykyisin yleisempiä. Toisin kuin pörssiyhtiöiden osingoista, tuotto-osuuksista maksetaan kokonaisuudessaan pääomatuloveroa.
Luovutusvoitoista maksetaan niin ikään pääomaveroa. Tulonhankkimiskulut saa vähentää. Myös hankintameno-olettaman käyttäminen on mahdollista. Sen suuruus on alle 10v omistusajalla 20% ja yli 10v sijoitusajalla 40% myyntihinnasta. Tällöin tulonhankkimiskuluja ei saa vähentää. Tappiot ovat vähennyskelpoisia verovuoden + kolme seuraavaa vuotta.
Riskit [muokkaa]
Sijoitettaessa euroalueen ulkopuolelle, sijoitukseen kohdistuu myös valuuttariski. Tässä on kuitenkin huomioitava se, että mikäli rahaston sijoitukset noteerataan esimerkiksi Thaimaan bahteissa ja tarjolla on vastaavaa rahastoa sekä euroissa että dollareissa, rahaston ostovaluutalla ei ole väliä. Valuuttariski siis kohdistuu euron ja bahtin väliseen kehityksen. Toisessa tapauksessa samaan lopputulokseen päädytään dollarin kautta.
Jotkut ETF-rahastot eivät suoraan omista osakkeita. Tässä piilee riski siitä, että rahaston tuottajan ja tämän sopimuskumppanin kaatuminen saattaa merkitä omaisuuserän tappiota. Näissä rahastoissa sopimusrakenne voi olla monimutkainen, joten sijoittajan omistuksen vakuutena saattaa olla arvopapereiden sijaan esimerkiksi abs-instrumentteja.[3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ ETF 12.9.2011. Finanssivalvonta. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ ETF: Ominaisuuksia 12.9.2011. Finanssivalvonta. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ a b Arvopaperi: Musta joutsen nokkaisee varomatonta sijoittajaa
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Hämäläinen, Karo: Etf on hittituote. (Suuri sijoitusrahasto-opas) Arvopaperi, 2009, s. 26-32. Helsinki: Talentum. suomi
