Indeksiosuusrahasto
Wikipedia
Indeksiosuusrahastosta käytetään yleensä suomeksi nimeä indeksiosuusrahasto tai pörssinoteerattu rahasto. Passiivisesti hallinnoitua ETF:ää, joka seuraa tiettyä indeksiä kutsutaan indeksiosuusrahastoksi. Tämä artikkeli käsittelee kohdeindeksiä suhteessa 1:1 seuraavia rahastoja. Markkinoilla on myös ETF-rahastoja, jotka tarjoavat vipua.
Lyhenne ETF tulee englannin sanoista Exchange Traded Fund eli suoraan suomennettuna pörssinoteerattu rahasto. ETF on siis rahasto, jolla käydään kauppaa samalla tavalla kuin pörssiosakkeilla. ETF:t ovat kustannustehokas tapa hajauttaa sijoituksia esim. kehittyville osakemarkkinoille, sillä indeksiosuuksien hallinnointipalkkiot ovat huomattavasti vastaavia aktiivisia osakerahastoja edullisemmat. Hallinnointipalkkioiden edullisuus johtuu siitä, että ETF:iä hallinnoidaan passiivisesti, eli rahastonhoitaja ei valitse aktiivisesti osakkeita rahastoon, vaan ostaa niitä samalla painolla kuin ne ovat indeksissä. ETF:ien hallinnointipalkkio vaihtelee yleensä 0,09% ja 0,80%:n välillä. Edullisimpia ovat kehittyneille markkinoille sijoittavat indeksiosuudet ja kalliimpia vastaavasti eksoottisimmille alueille sijoittavat ETF:t. Vastaavien aktiivisten rahastojen hallinnointipalkkiot ovat huomattavasti suurempia. Kustannusten merkitys kasvaa pitemmällä aikavälillä. ETF:ien voidaan odottaa tuottavan kulujen erotuksen verran pitkällä aikavälillä keskimääräiseen rahastoon verrattuna. ETF:llä saavutetaan siis pitkällä tähtäimellä keskimääräistä rahastoa parempi tuotto. Tuotto on siis markkinatuotto kuluilla vähennettynä.
ETF:t soveltuvat myös lyhyeen kaupankäyntiin rahastoja paremmin, sillä niillä käydään kauppaa koko pörssipäivän ajan. ETF:n voi ottaa myös tietylle toimialalle, esim. uusiutuvaan energiaan keskittyviin yhtiöihin sijoittavaa rahastoa. Tämä sopii hyvin esim. siinä tilanteessa, kun sijoittaja haluaa ottaa näkemystä tietyn toimialan puolesta, mutta ei ole perehtynyt yksittäisiin alan yhtiöihin.
Kaikilla indeksiosuuksilla on markkinatakaus. Lyhyesti määriteltynä se tarkoittaa sitä, että liikkeeseenlaskija pitää jatkuvasti yllä osto- ja myyntitasoja. Kaupankäynnin toinen osapuoli ei välttämättä ole liikkeeseenlaskija, sillä tarjouksia voi jättää kuka tahansa. Osto- ja myyntihintojen välistä eroa kutsutaan spreadiksi. Spread on tavallaan kulu, joka tulee maksettavaksi välityspalkkion lisäksi. Likvideimmillä ETF:illä spreadi on on alhainen, eli osuuksia voi ostaa ja myydä lähes oikeaan hintaan. Silti ostajat maksavat hieman enemmän kuin vastaavan osakekorin markkinahinta olisi ja vastaavasti myyjät saavat hieman vähemmän. ETF siis tarjoaa alhaiset kulut ja samalla tarjoaa rahastoa vastaavaa turvaa.
ETF:ien nimellä on myös muita kuin indeksiä seuraavia ETF:iä. Ne voivat olla myös vipurahastoja, kuten XACT Bear. Raaka-aine ETF:istä käytetään nimitystä ETC (Exchange Tradet Commodities).
ETF-kaupankäynnissä ei ole varsinaista minimisijoitusta. USA:n ja Saksan markkinoilla, missä on laaja valikoimia ETF:iä, pörssierä on yksi kappale. Kaupankäynnissä tulee kuitenkin ottaa huomioon kaupankäyntipalkkio. Yleensä sanotaan, että ostokulujen tulisi olla alle 1% ostohinnasta.
Osa ETF:istä jakaa tuotto-osuudet ulos. Yleensä tuotot maksetaan kvartaaleittain, puolivuosittain tai kerran vuodessa. ETF vastaa yleensä tuottorahastoa. Myös osingot uudelleensijoittavia indeksiosuuksia on olemassa. Toisinkuin pörssiyhtiöiden osingoista, tuotto-osuuksista maksetaan 28%:n suuruinen pääomatulovero.
Indeksiosuuksien suosio on kasvanut räjähdysmäisesti sen jälkeen kun ensimmäinen ETF tuli markkinoille vuonna 1993.
Sijoitettaessa euroalueen ulkopuolelle, sijoitukseen kohdistuu myös valuuttariski. Tässä on kuitenkin huomioitava se, että mikäli rahaston sijoitukset noteerataan esim. Thaimaan bahteissa ja tarjolla on vastaavaa rahastoa sekä euroissa että dollareissa, rahaston ostovaluutalla ei ole väliä. Valuuttariski siis kohdistuu euron ja bahtin väliseen kehityksen. Toisessa tapauksessa samaan lopputulokseen päädytään dollarin kautta.
