Impulssinjohtojärjestelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Impulssinjohtojärjestelmä
  • 1. Sinussolmuke
  • 3.-5. Eteisjohtoradat
  • 6. Eteis-kammiosolmuke
  • 7. Eteis-kammiokimppu
  • 8.-9. Eteis-kammiokimpun kaksi päähaaraa

Impulssinjohtojärjestelmä (myös johtoratajärjestelmä) on sydämessä toimiva erikoistuneiden lihassolujen muodostama järjestelmä, joka kuljettaa impulssit kaikkialle sydänlihakseen. Järjestelmään kuuluvat sinussolmuke, eteisjohtoradat, eteis-kammiosolmuke, eteiskammiokimppu ja sen kaksi päähaaraa sivuhaaroineen eli Purkinjen säikeet.[1]

Rakenne ja toimintaperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinussolmuke ja eteisjohtoradat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinussolmuke on oikean eteisen yläosassa lähellä yläonttolaskimon laskukohtaa sijaitseva sydänlihassolujen kertymä. Se käynnistää sydämen supistumisen jälkeen uuden toimintakierron depolarisoitumalla itsestään. Impulssi leviää sinussolmukkeesta ensin kolmeen eteisjohtorataan eli sinussolmukkeen ja eteis-kammiosolmukkeen välisiin erikoistuneisiin lihassyykimppuihin.[1] Niistä impulssi leviää tavallisiin eteislihassyihin ja eteiset supistuvat.[2]

Eteis-kammiosolmuke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteisiä ja kammioita yhdistää vain impulssinjohtorata.[2] Oikean eteisen alaosassa sijaitsee muuntuneista lihassoluista muodostunut eteis-kammiosolmuke eli AV-solmuke.[1] Se viivästyttää johtoratajärjestelmässä etenevää aktiopotentiaalia eteis-kammiorajalla noin 0,1 sekuntia.[2]

Eteis-kammiokimppu ja Purkinjen säikeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Impulssi leviää eteis-kammiosolmukkeesta sidekudoslevyn lävitse kammioiden puolelle erikoistuneista lihassoluista muodostunutta eteis-kammiokimppua eli Hisin kimppua pitkin. Eteis-kammiokimppu jakautuu kahdeksi päähaaraksi ja sydämen kärjessä edelleen yhä pienemmiksi haaroiksi eli Purkinjen säikeiksi.[1] Sydämen kärjestä aktiopotentiaali jatkaa johtoratajärjestelmän ohuita haaroja pitkin sydämen ulkoseinien kautta takaisin kohti eteisiä.[2]

Purkinjen säikeet ovat sydänkammiolihaksen sisäkalvon alla olevia impulssiajohtavia risteäviä lihassoluja, jotka ovat erikoistuneet supistumiskäskyn levitykseen.

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Impulssinjohtojärjestelmällä on kaksi päätehtävää. Sen kautta aktiopotentiaalit leviävät eteisiin ja kammioihin huomattavasti nopeammin kuin tavallista lihaskudosta pitkin. Impulssin nopeus on Purkinjen säikeissä 5-10 kertaa suurempi kuin sydänlihassoluissa. Tämä takaa kammiolihaksen lähes yhtäaikaisen supistumisen, jolloin kammionsisäinen paine nousee tehokkaasti ja myös sydämen pumppaustoiminta on tehokasta.[1]

Toinen päätehtävä on eteisistä kammioihin leviävien impulssien kulun jarruttaminen. Eteisten ja kammioiden rajakohdassa oleva eteis-kammiosolmuke hidastaa impulssin kulkua, jotta eteiset ehtivät tyhjentyä ja kammiot täyttyä ennen kammiosystolea. Järjestelmän toimiessa normaalisti eteiset supistuvat noin 1/6 sekuntia aikaisemmin kuin kammiot.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 259-262. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.
  2. a b c d Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 318-319. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.