Hiilipaperi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hiilipaperin, jonka punainen puoli tulee alkuperäistä vasten ja musta kopiota vasten.

Hiilipaperi on ohut väriä luovuttava paperi, joka kahden paperin väliin sijoitettuna siirtää alempaan paperiiin päällimmäiseen paperiin tehdyt merkinnät. Pääasiassa hiilipapereita käytettiin kirjoituskoneissa ja mekaanisissa tulostimissa kuten kaukokirjoittimessa. Ennen kopiokoneiden aikakautta, kun toimistotyössä haluttiin arkistoon kopio kirjeestä, se tehtiin hiilipaperin avulla. Käyttämällä useampia paperi-hiilipaperikerroksia voitiin saada aikaan samalla kertaa 3-5 kopiota. Hiilipaperi voitiin myös käyttää useamman kerran, koska uusi teksti ei osunut aivan samaan kohtaan kuin aikaisempi. Hiilipaperi on ohut paperi, jonka toinen puoli on tiivis ja kiiltävä ja väriä luovuttava puoli yleensö musta (muitakin värejä tehtiin) ja tahraava.

Hiilipaperista on käytetty myös nimityksiä kalkkeerauspaperi ja kalkkeeripaperi, sillä periaate on sama kuin kalkkeerauksessa, jossa liidulla hierotun paperin avulla siirretään painolaattaan paperille piirretty kuva.[1]

Viimeisimpiä vielä käytössä olevia sovelluksia hiilipaperille ovat erilaiset sekki- ja kuittivihkot ja manuaalinen pankkikorttimaksukuitin tulostuslaite. Niissä on käytössä hiiletön itsejäljentävä kopiopaperi NCR-paperi, joka kehitettiin 1950-luvulla[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]