Hietasaari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hietasaari
Kaupungin kartta, jossa Hietasaari korostettuna.
Kaupungin kartta, jossa Hietasaari korostettuna.
Kaupunki Oulu
Suuralue Tuiran suuralue
Kaupunginosa nro 55
Väkiluku 58 [1]  (31.12.2013)
Työpaikkoja 281 kpl [2]  (31.12.2011)
Osa-alueet Nallikari, Hietasaari, Mustasaari
Postinumerot 90510
Villa Pukkila Hietasaaressa.
Hietasaaren Mustasalmi lähinnä merta olevalta sillalta kaupunkiin päin katsottuna.

Hietasaari on Oulun kaupunginosa, joka sijaitsee Toppilan lounaispuolella. Hietasaaren kaupunginosan eteläinen osa sijaitsee Hietasaaressa, pohjoinen osa Mustasaaressa. Saaria erottaa kapea Mustasalmi. Mustasaari on maankohoamisen myötä kasvanut yhteen Toppilansaaren kanssa ja Holstinsalmi on kasvanut umpeen, mutta uoma on vielä huomattavissa. Hietasaaren kaupunginosa on kokonaispinta-alaltaan yksi Oulun suurimpia kaupunginosia, sillä siihen kuuluu laaja Oulun edustalla oleva merialue lukuisine saarineen. Alue sijaitsee Oulujoen suistossa ja olisi hedelmällinen viljelyalue.

Hietasaaren–Toppilansaaren alue on noussut merestä noin 300–400 vuotta sitten, ja kaupunkiporvareiden kesähuvila-asutus alueelle levisi 1800-luvun lopussa. Huvilarakentaminen levisi Toppilansalmen suunnasta sen jälkeen kun englantilaiset polttivat Toppilansalmen rannat vuonna 1854. Lähes välittömästi palon jälkeen lääninarkkitehti Johan Oldenburg laati Toppilansalmen alueelle tonttikartan 37 huvilalle. Alueen tonttikartan laatimisen jälkeen huvilarakentaminen levisi Hietasaareen Mustasalmen rannoille. Parhaimmillaan yhtenäisestä huvila-alueesta on jäljellä hajanaisesti muutamia, joista parhaiten säilyneet on asemakaavalla suojeltu. Rakennuskannassa on nikkarityylin, jugendin ja klassismin tyylipiirteitä.[3]

Hietasaari sai kiinteän yhteyden mantereeseen vasta vuonna 1942, jolloin valmistui rautatiesilta Toppilansalmen yli. Siltaa tai vaihtoehtoisesti Toppilansalmen sulkemista penkereellä oltiin suunniteltu jo vuodesta 1878 alkaen, jotta Toppilan sataman etelärantakin oltaisiin saatu tehokkaampaan käyttöön. Jatkosodan aikana Toppilan satama oli saksalaisten joukkojen tärkeä huoltosatama ja sillan rakennustyöt voitiin tehdä sotatöinä. Kivet rakennustyömaalle saatiin Merikosken voimalaitoksen rakennustyömaalta, jossa louhittiin kiveä noin 200 kuutiometriä vuorokaudessa. Kivien kuljetus hoidettiin pääasiassa Saksan armeijan autoilla. Salmi pengerrettiin niin, että silta-aukon kooksi jäi noin 30 metriä. Sillaksi ostettiin pääradalta poistettu Ähtävänjoen silta. Sillan rantamuureista tehtiin 10 metriä leveät, jotta rautatiesillan viereen voitaisiin myöhemmin rakentaa kuusi metriä leveä maantiesilta.[4] Silta on edelleen samalla paikalla, mutta rautatie on purettu pois. Hietasaaressa sijaitsi myös saksalaisten sotilaiden varuskunnakseen rakentama Vaakunakylä.

Sodan jälkeen Hietasaaressa oli noin 1000 ympärivuotista asukasta, koulu ja kauppoja[5]. Hietasaaren koulu, tunnettiin myös nimellä Kraakkulan koulu, aloitti ilmeisesti Toppilan sahan työntekijöiden lasten kouluna 1900–luvun alussa. Kaupungin ylläpidettäväksi koulu siirtyi 1928. Koulu lakkautettiin ja koulurakennus purettiin 1980–luvulla.[6] Vielä 1960–luvun lopulla Hietasaaressa oli noin 600 asukasta, mutta seuraavien kolmen vuosikymmenen kuluessa suurin osa heistä muutti pois, kun kaupunki lunasti alueelta vuokraoikeuksia ja rakennuksia. Noin kaksi kolmasosaa rakennuksista myös purettiin.[5]

Vielä 2000-luvulle tultaessa asuntoja alueella oli vähän, asuntokannan ollessa pääasiallisesti 18001900-lukujen vaihteessa rakennettuja puutaloja. Oulun Asuntomessut järjestettiin kesällä 2005 Toppilansaaressa, ja sen myötä alueelle on noussut useita uusia rakennuksia.

Hietasaaren kaupunginosasta löytyvät mm. Nallikarin virkistys- ja matkailualue, kylpylähotelli Eden, Hietasaaren Ponipiha sekä venesatamia ja lintutorni. Hietasaaressa sijaitsee myös paikallisten purjehdusseurojen telakointialueet ja kotisatamat. Oulun Merenkävijäin ja Oulun Purjehdusseuran yhteinen Hietasaaren veneilykeskus tunnetaan myös nimellä Johteen Pooki. Oulun Työväen Pursiseuran kotisatama tunnetaan nimellä Seelari. Hietasaaressa on myös jousiammuntaseuran Oulun Jousimiesten harjoittelupaikka. Alueelle suunnitellaan huvipuistoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pohjamo, Ulla: Esikaupunki moniäänisenä kulttuuriperintönä - Oulun Hietasaari. Taidehistoriallisia tutkimuksia 43. Helsinki: Taidehistorian seura, 2011. ISBN 978-952-5533-15-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oulun kaupungin ikäluokkatilasto kaupunginosittain 31.12.2013 (pdf) 2014. Oulu: Oulun kaupunki. Viitattu 10.5.2014.
  2. Oulun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2013, s. 46. Oulu: Oulun kaupunki, 2014. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.10.2014).
  3. Oulun arkkitehtuurin opaskartta
  4. Autio, E. Alpo: Merikosken voimalaitos, s. 138-140. Oulu: Kirjapaino-osakeyhtiö Kaleva, 1951.
  5. a b Pohjamo, s.238
  6. Pohjamo, s.62-63

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]