Hervey le Breton

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hervey le Breton (k. 30. elokuuta 1131) oli bretagnelainen kirkonmies, josta tuli Bangorin ja myöhemmin Elyn piispa. Hän oli vuonna 1109 perustetun Elyn hiippakunnan ensimmäinen piispa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräiden lähteiden mukaan Hervey oli Vilhelm Punaisen kappalainen, vaikka asiasta ei ole täyttä varmuutta. Kuningas nimitti hänet Bangoriin piispaksi aikana jolloin Canterburyn arkkipiispan virka oli täyttämättä, minkä vuoksi hänet vihki virkaan Yorkin arkkipiispa Thomas I Bayeuxlainen. Arkkipiispa Anselmin vastustuksen vuoksi kuningas Henrik I ei onnistunut siirtämään häntä Lisieux'n piispaksi.[1] Walesilaiset nousivat kapinaan normannivalloittajiaan vastaan vuonna 1094 komentajanaan Gruffydd ap Cynan[2] ja olivat karkottaneet piispan hiippakunnasta vuosisadan loppuun mennessä.

Siirto Elyyn[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Le Breton asetettiin virkaan Elyssä lokakuussa 1109[3]. Elyn ja Exningin välinen maantie, joka helpotti pyhiinvaeltajien pääsyä Æthelthryth muistoalttarille, rakennettiin Herveyn käskystä.

Hervey kuoli 30. elokuuta 1131[3] ja hänet on haudattu Elyn tuomiokirkkoon. Hänen veljenpoikansa William Brito nimitettiin Elyn arkkidiakoniksi noin vuonna 1110[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Frank Barlow: William Rufus. University of California Press, 1983. ISBN 0520049365. Google books (viitattu 11.9.2011). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. M.J. Pearson: BANGOR: Bishops Fasti Ecclesiae Anglicanae 1066-1300: volume 9: The Welsh cathedrals (Bangor, Llandaff, St Asaph, St Davids). Institute of Historical Research. Viitattu 7.9.2011. (englanniksi)
  2. Barlow, s. 337
  3. a b Diana E. Greenway: ELY: Bishops Fasti Ecclesiae Anglicanae 1066-1300: volume 2: Monastic cathedrals (northern and southern provinces). Institute of Historical Research. Viitattu 11.9.2011. (englanniksi)
  4. Diana E. Greenway: Archdeacons: Ely Fasti Ecclesiae Anglicanae 1066-1300: volume 2: Monastic cathedrals (northern and southern provinces). Institute of Historical Research. Viitattu 1.8.2012. (englanniksi)