Helsingin maalaiskunnan suojeluskunta
Helsingin maalaiskunnan suojeluskunta perustettiin Malmilla kunnanmiesten kokouksessa 6.11.1905 asukkaiden hengen ja omaisuuden turvaamiseksi. Vuoden 1905 suurlakko oli kärjistänyt porvarillisen väestönosan ja yhteiskunnallisia uudistuksia vaatineiden mielenosoittajien välistä vastakkainasettelua ja sosialistit pyrkivät jatkamaan lakkoa perustamalla punakaarteja. Aloitteen suojeluskunnan perustamiseksi oli tehnyt nimismies G. E. Holmström, joka toimi Malmille aiemmin perustetun paikallisen suojeluskunnan päällikkönä. Helsingin maalaiskuntaan perustettiin 14 suojeluskuntapiiriä, joita johtivat vanhemmat järjestysmiehet eli piiripäälliköt. Piiripäälliköiksi valittiin lautamies Emil Collin, tilanomistaja J. F. Mangström, lautamies E. Berggrén, vapaaherra E. Ramsay, herra G. Ringquist, maisteri Eric von Rettig, tilanomistaja Oskar Felin, inspehtori F. Byman, herra H. Ramsay, herra A. Markelin, herra J. Eklund ja K. Lindström. Suojeluskunnalle asetettiin yhteinen keskushallitus, johon kuului nimismies Holmströmin ja kahden sihteerin lisäksi neljä neuvoa-antavaa jäsentä. Neuvoa-antaviksi jäseniksi nimettiin Eric von Rettig, vapaaherra H. von Bonsdorff, agronomi O. Blomqvist ja maisteri Björn Lindberg.
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin maalaiskunnan kuntakokous myönsi suojeluskunnalle kuluja varten 1000 markan avustuksen. Suojeluskuntalaiset saivat käsivarsinauhan, jossa oli kirjaimet HSK ja suojeluskuntapiirin numero. Aseistuksena oli metsästyshaulikoita ja muutama revolveri. Toiminta rajoittui Malmin alueen vartiointiin ja kesti vain muutaman kuukauden, sillä levoton sisäpoliittinen tilanne rauhoittui jo vuoden 1906 alussa.
Toiminta aloitettiin uudelleen kuntakokouksen 13.8.1906 tekemällä päätöksellä, mutta suojeluskunnan uudelleenjärjestäytyminen ja aseistaminen oli aloitettu jo aiemmin. Suojeluskunnalle nimitettiin uusi keskushallitus, jonka johtoon tuli Eric von Rettig. Aseiden ja patruunoiden hankkimiseen tarvittavat rahat saatiin Uudenmaan lääninhallitukselta. Ampumaharjoitukset järjestettiin Oulunkylän Pikkukosken ampumaradalla ja v. Rettigin tilalla Malmin Solhemissä. Uuden suojeluskunnan vahvuus oli enimmillään 100 miestä, joiden aseina oli 50 Mauser-kivääriä. Senaatti antoi 30.4.1907 käskyn, jonka mukaan kuvernöörien piti kerätä aseet suojeluskunnilta. Helsingin maalaiskunnan suojeluskunnan aseet luovutettiin kuvernööri Max Alfthanille talvella 1907.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Litzen, Aulikki & Vuori, Jukka: Helsingin maalaiskunnan historia 1865-1945. Kunnallishallinnon uudistuksesta suureen alueluovutukseen. S. 229-232. Vantaan kaupunki, 1997. ISBN 951-8959-77-3.