Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
| Taideyliopiston Sibelius-Akatemia | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1882 |
| Tyyppi | Julkinen |
| Dekaani | Tuomas Auvinen |
| Opiskelijoita | 1 400 |
| Sijainti | Helsinki, Suomi () |
| Osoite | Musiikkitalo: Töölönlahdenkatu 16 R-talo: Pohjoinen Rautatienkatu 9 T-talo: Töölönkatu 28 Kuopio: Kuopionlahdenkatu 23 C |
| Sivusto | www.siba.fi |
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia on Taideyliopistoon kuuluva musiikkialan akatemia, joka on alallaan Suomen ainoa ja Pohjoismaiden suurin yliopistotasoinen oppilaitos. Sibelius-Akatemian tehtävänä on vaalia ja uudistaa musiikkikulttuuria.
Sibelius-Akatemiassa voi opiskella kymmenessä eri koulutusohjelmassa. Opiskelijoita Sibelius-Akatemiassa on noin 1 400. Vuosittain otetaan sisään noin 150–170 opiskelijaa. Yliopisto toimii Helsingissä ja Kuopiossa, lisäksi sillä on kurssikeskus Kallio-Kuninkala Järvenpäässä sekä täydennyskoulutuskeskus Seinäjoella. Helsingissä on kolme toimipistettä: Musiikkitalo Töölönlahdenkadulla, R-talo Pohjoisella Rautatiekadulla ja T-talo Töölönkadulla.[1] Ennen Musiikkitalon valmistumista Sibelius-Akatemian käytössä oli myös P-talo Pitäjänmäellä.
Sibelius-Akatemian opettajakunta koostuu Suomen eturivin muusikoista. Muun muassa professorit Erik T. Tawaststjerna, Kaija Saarikettu, Arto Noras, Leif Segerstam, Matti Hyökki, Markus Lehtinen, Mikael Helasvuo, Réka Szilvay, Marko Ylönen, Juhani Lagerspetz, Monica Groop, Hannu Saha, Martti Rousi sekä lehtorit Tuija Hakkila, Teppo Koivisto, Annikka Konttori-Gustafsson, Hannu Lahtela, Tarja Penttinen, Margit Rahkonen, Ilmo Ranta, Jaakko Ilves, Erkki Kantola, Tero Latvala, Janne Malmivaara, Merit Palas, Henriette Rantalaiho ovat kansallisesti tai kansainvälisesti arvostettuja taitajia.
Sibelius-Akatemiaa johtaa vuodesta 2013 dekaani Tuomas Auvinen, joka toimi aiemmin yliopiston rehtorina.[2]
Sisällysluettelo |
Historiaa[muokkaa]
Martin Wegelius perusti Sibelius-Akatemian Helsingin Musiikkiopiston nimellä vuonna 1882 yksityisestä aloitteesta.[3] Esikuvana oli keskieurooppalainen konservatoriomalli, joka pohjautui perinteiseen mestari–kisälli-koulutukseen.[4] Opiston nimi muutettiin Helsingin konservatorioksi vuonna 1924 ja Sibelius-Akatemiaksi vuonna 1939.[3] Jean Sibelius opiskeli oppilaitoksessa vuosina 1885–1889 ja myös opetti siellä 1890-luvulla jonkin aikaa.[3]
Valtion korkeakoulu Sibelius-Akatemiasta tuli 1980. Vuonna 1983 perustettiin Sibelius-Akatemian Kuopion yksikkö. Sibelius-Akatemiasta tuli yliopisto vuonna 1998.[3] Sibelius-Akatemia liittyi osaksi uutta Taideyliopistoa vuonna 2013, jolloin nimeksi tuli Taideyliopiston Sibelius-Akatemia.
Sibelius-Akatemian perustamispäivää 11. maaliskuuta on alettu viettää suomalaisen musiikin päivänä.
Osastot ja oppiaineet[muokkaa]
Sibelius-Akatemiassa on kaksi osastoa, joiden alaisuudessa oppiaineet toimivat.[5]
| Osasto | Oppiaineet |
| Klassisen musiikin osasto | klassisen musiikin instrumentti- ja lauluopinnot[6] sävellys ja musiikinteoria musiikin johtaminen kirkkomusiikki |
| Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto | musiikkiteknologia jazzmusiikki kansanmusiikki musiikkikasvatus |
Oppiaineiden lisäksi Sibelius-Akatemiassa toimivat erilliset taidehallinnon maisteriohjelma ja The Nordic Master of Global Music -maisteriohjelma.[5]
Erilliset yksiköt ja koulutusohjelmat[muokkaa]
- Sibelius-Akatemian kirjasto
- Vanhan musiikin studio (orkesterisoitinten osaston yhteydessä)
- Taidehallinnon koulutusohjelma (Arts Management)
- Docmus-yksikkö (esittävän säveltaiteen ja tutkimuksen tohtorinkoulutusyksikkö)
- Täydennyskoulutus
Konserttitalo[muokkaa]
Sibelius-Akatemian Pohjoisella Rautatiekadulla Eduskuntatalon vieressä sijaitseva niin sanottu R-talo on yksi Helsingin huomattavimmista konserttitaloista. Rakennus valmistui vuonna 1930 ja sen suunnitteli arkkitehti Eino Forsman, joka oli itse suuri musiikinystävä. Forsman selvitti Akatemian taloa suunnitellessaan tarkasti oman aikansa sointitutkimuksen tuloksia, jotta talon musiikkisalien akustiikka olisi mahdollisimman hyvä. Vuonna 1930 valmistuneessa talossa on 647-paikkainen konserttisali, 125-paikkainen kamarimusiikkisali ja 70-paikkainen vanhan musiikin sali.[7] Konserttisalien lisäksi rakennuksessa on korkeatasoisesti varustetut tietokonemusiikki- ja äänitysstudiot sekä jonkin verran Sibelius-Akatemian opetus- ja harjoitusluokkia.
Kirjallisuutta[muokkaa]
- Fabian Dahlström: Sibelius-Akatemia 1882–1982 (Sibelius-Akatemia, 1982) ISBN 951-859-162-8 (nid.)
- Reijo Pajamo: Musiikkiopistosta musiikkiyliopistoksi (Sibelius-Akatemia, 2007) ISBN 952-5531-29-5 (nid.)
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Sibelius-Akatemia, käyntiosoitteet Sibelius-Akatemia. Viitattu 31.8.2011.
- ↑ Sibelius-Akatemian rehtoriksi Tuomas Auvinen 5.3.2012. Helsingin Sanomat Viitattu 17.4.2012.
- ↑ a b c d Sibelius-Akatemia, historia Sibelius-Akatemia. Viitattu 31.8.2011.
- ↑ Gustav Djupsjöbacka: Saako kisälli olla kriittinen? Äänenkuljettaja 9.3.2007, s. 3.
- ↑ a b http://www.siba.fi/how-to-apply/degrees-and-programmes Sibelius-Akatemia
- ↑ sisältäen jousten, puhaltimien, lyömäsoittimien ja harpun, vanhan musiikin, pianon, harmonikan, kitaran ja kanteleen sekä laulun ja korrepetition aineryhmät sekä urkujen aineryhmän osana kirkkomusiikin oppiainetta
- ↑ R-talo Sibelius-Akatemia. Viitattu 31.8.2011.
Aiheesta muualla[muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taideyliopiston Sibelius-Akatemia Wikimedia Commonsissa- Sibelius-Akatemia – virallinen sivusto
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta | Tiedeyliopistot: Helsingin yliopisto¹ • Itä-Suomen yliopisto² • Jyväskylän yliopisto² • Lappeenrannan teknillinen yliopisto² • Maanpuolustuskorkeakoulu² • Oulun yliopisto² • Svenska handelshögskolan³ • Tampereen teknillinen yliopisto² • Turun yliopisto² • Vaasan yliopisto² • Åbo Akademi³ Tiede- ja taideyliopistot: Aalto-yliopisto¹ • Tampereen yliopisto² • Lapin yliopisto² ¹ Yliopisto on kaksikielinen (suomi ja ruotsi). |
