HDB3-koodaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

HDB3-koodaus, High Density Bipolar 3-zeroes, on tietoliikenteessä käytettävä linjakoodaus. Koodaus perustuu AMI-koodaukseen, mutta siinä on korjattu kellojen synkronointiongelma joka esiintyy useamman peräkkäisen 0-bitin kohdalla.

Koodausta käytetään E1-luokan yhteyksillä Euroopassa, Japanissa ja Australiassa.

HDB3-koodaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HDB3-koodauksessa "0-bitti" esitetään perustasolla ja "1-bitti" vuoron perään vastakkaisina tasoina. Esimerkkinä, jos tiedon siirrossa jännite 0V esittää "0-bittiä" ja yhden voltin jännite "1-bittiä", niin ensimmäinen "1-bitti" on +1V ja seuraava -1V. Tästä seuraa, että bittijonon jännitteiden summa on 0 Volttia. Kun bittijonossa esiintyy peräkkäin neljä tai useampi neljän 0-bitin ryhmä koodataan ne seuraavasti:

Neljän 0-bitin ryhmä
Edeltävä bitti Pariton ryhmä Parillinen ryhmä
- merkkinen
000-
+00+
+ merkkinen
000+
-00-

Kun edellinen "1-bitti" lähetetään - merkkisenä (negatiivisella tasolla) koodataan ensimmäiset neljä peräkkäistä (pariton 4-ryhmä) "0-bittiä" kuviolla 000- ja vastaavasti jos edellinen "1-bitti" lähetetään + merkkisenä (positiivisella tasolla) koodataan ensimmäiset neljä peräkkäistä (pariton 4-ryhmä) "0-bittiä" kuviolla 000+. Kun nollia esiintyy enemmän kuin 7 peräkkäin, koodataan seuraavat bittijonossa esiintyvät neljä (parillinen 4-ryhmä) "0-bittiä" kuvioilla -00- tai +00+. Parillinen neljän 0-bitin ryhmä koodataan -00- kun edeltävä pariton neljän 0-bitin ryhmä on ollut 000+. Vastaavasti parillinen neljän 0-bitin ryhmä koodataan +00+ kun edeltävä pariton neljän 0-bitin ryhmä on ollut 000-.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaj Granlund, Tietoliikenne. Tietoliikennetekniikan peruskirja. Gummerus kirjapaino, Jyväskylä 1999. Teknolit Oy. ISBN 952-5159-80-9