Geneven kielitieteellinen koulukunta
Geneven kielitieteellinen koulukunta on Albert Sechehayen (1870-1946) artikkelin (1927) herättämänä 1920-luvun lopulla muotoutunut strukturalistinen kielitieteellinen koulukunta, jonka historia yltää 1950-luvulle. Satunnaisia mainintoja koulukunnasta on kuitenkin esiintynyt jo aiemmin. Toinen suuntauksen merkittävä edustaja on Charles Bally (1865-1947). Ryhmään katsotaan kuuluvan myös heidän oppilaansa Serge Karcevski (1884-1955), Henri Frei (1899-1980) ja Robert Godel (1902-1984). Ryhmän merkitys on sittemmin painunut unohduksiin, vaikka jäsenet olivat eurooppalaisessa kielitieteessä tärkeitä vaikuttajia 1900-luvun alkupuoliskolla.[1]
Koulukunnan piirissä syntyi 1940 Société genevoise de linguistique -niminen seura ja sen lehdeksi 1941 perustettu Cahiers Ferdinand de Saussure. Seuran keskeisiä toimintamuotoja olivat kokouksessa pidetty luento ajankohtaisesta kielitieteellisestä aiheesta ja sen jälkeinen keskustelu. 1940-luvun puolivälin kriisin seurauksena Henri Frei vetäytyi seuran toiminnasta, ja samalla vuosikymmenellä kuolivat seuran puheenjohtajina toimineet Bally ja Sechehaye. Seuran toiminta alkoi hiipua ja jäädä muiden koulukuntien varjoon, ja se lakkautettiin 1956.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mickael Pasi Suominen: Aikansa eturivissä. Geneven kielitieteellisestä koulukunnasta Helmikuu 2000. Helsingin yliopisto. Arkistoitu 9.6.2007. Viitattu 22.10.2018.