Faagiterapia
Faagiterapia on hoitomuoto, jossa hyödynnetään bakteriofaageja, bakteeri-infektioiden hoitamiseen[1]. Menetelmällä on pitkä historia ja ensimäiset havainnot faagoterapian kaltaisesta hoidosta voidaan jäljittää raamatun aikoihin[1]. Virallisesti faagiterapian historia alkoi kun Hank, Gamaleya, Twort ja d'Herelle käyttivät bakeriofageja tutkimuksissaan[2][3]. Alun perin faagiterapia pitkälti sivuutettiin länsimaissa kun antibiootit saapuivat kliiniseen käyttöön, mutta sitä hyödynnettiin yhä Itä-Euroopan maissa ja entisen Neuvostoliiton alueella[1]. Menetelmä on kuitenkin taas hiljattain saannut lisähuomiota johtuen meneillään olevasta kansainvälisestä antibioottiresistenssi kriisistä[4]. Käytännössä faagiterapiassa hyödynnetään bakteriofageja, jotka tuhoavat kliinisesti merkittävien bakteereja potilaissa[1]. Perinteisesti nämä bakteriofagit hankitaan luonnosta eristämällä, ja annostellaan suoraan potilaalle[5]. Terapia tarjoaa lukuisia hyötyjä, kuten esimerkiksi suhteellisen halvat kustannukset, sekä bakteriofaagien spesifisyys[4]. Bakteriofagit kykenevät yleensä lisääntymään vain hyvin pienessä määrässä eri bakteeri lajeja, joten oikein valittuna ne eivät vahingoita potilaan normaalia bakteerikantaa[4]. Bakteriofagien perinteinen hankkimismenetelmä ei kuitenkaan ole historiallisesti osoittautunut kovin tehokkaaksi[4]. Lähiaikoina on keskitetty lisähuomioita hoitomuodon tehostamiseksi josta yksi esimerkki on Mageeney, et al (2020), tutkimus jossa he kehittivät uuden menetelmän terapeuttisesti merkittävien bakteriofagien tunnistamiseen ja valmistukseen[4]. Lyhyesti selitettynä heidän menetelmässään käytetään tilastollisia työkaluja lupaavien bakteriofaagejen löytämiseen olemassa olevista tietopankeista[4]. Tämän jälkeen näiden löydettyjen bakteriofagejen hyödyllisyys varmistetaan usealla erilaisella testillä ja ne muokataan geneettisillä menetelmillä turvallisiksi[4].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Fernando L. Gordillo Altamirano, Jeremy J. Barr: Phage Therapy in the Postantibiotic Era. Clinical Microbiology Reviews, 20.3.2019, 32. vsk, nro 2. PubMed:30651225. doi:10.1128/CMR.00066-18. ISSN 0893-8512. Artikkelin verkkoversio. en (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Nina Chanishvili: Phage Therapy—History from Twort and d'Herelle Through Soviet Experience to Current Approaches, s. 3–40. Elsevier, 2012. ISBN 978-0-12-394438-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.2.2022). en
- ↑ D H Duckworth: "Who discovered bacteriophage?". Bacteriological Reviews, 1976-12, 40. vsk, nro 4, s. 793–802. doi:10.1128/br.40.4.793-802.1976. ISSN 0005-3678. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g Catherine M. Mageeney, Anupama Sinha, Richard A. Mosesso, Douglas L. Medlin, Britney Y. Lau, Alecia B. Rokes: Computational Basis for On-Demand Production of Diversified Therapeutic Phage Cocktails. mSystems, 25.8.2020, 5. vsk, nro 4. PubMed:32788409. doi:10.1128/mSystems.00659-20. ISSN 2379-5077. Artikkelin verkkoversio. en (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ T. M. Viertel, K. Ritter, H.-P. Horz: Viruses versus bacteria--novel approaches to phage therapy as a tool against multidrug-resistant pathogens. Journal of Antimicrobial Chemotherapy, 1.9.2014, 69. vsk, nro 9, s. 2326–2336. doi:10.1093/jac/dku173. ISSN 0305-7453. Artikkelin verkkoversio. en