Endogeeninen retrovirus

Wikipedia
Ohjattu sivulta Endogeeniset retrovirukset
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Endogeenisten retrovirusten luokat eri lajeissa.

Endogeeniset retrovirukset, engl. Endogenous RetroVirus, ERV:t ovat perimässä sijaitsevia retroviruksia, jotka tarttuvat sukusoluihin. Eksogeenisten retrovirusten tapaan ne kopioituvat solujen geeneihin, mutta tartunnan saaneiden sukusolujen kautta ERV:t kopioituvat meioosissa kaikkien tulevien jälkeläisten perimään.[1]RNA-retrovirus kopioi perimänsä isäntäsolun DNA:han käänteiskopioijaentsyymin avulla.

ERV:set on yhdistetty joidenkin syöpien syntymekanismiin, ja niistä mahdolliset seuraavat mikrodeletiot Y-kromosomissa aiheuttavat miehillä hedelmättömyyttä. Niitä on ehdotettu vaikuttajiksi monenlaisten tautien ja syöpien taustalla. ERV:ten suhdetta perimään voi kuvata myös symbioottiseksi. ERV:set on esitetty myös äidin immuunijärjestelmän reaktiota sikiötä kohtaan vaimentaviksi tekijöiksi.[1]

ERV:set vaikuttavat toimivan myös alkion kohdun seinämään kiinnittymiseen liittyvissä tapahtumissa, ja niillä on näin ollen tärkeä rooli nisäkkäiden lisääntymisessä.[2]

Ihmisen perimästä 8 % koostuu ERV-sekvensseistä ja noin puolessa ihmisen DNAsta on merkkejä ERV:ten perinnöstä. ERV:ten uskotaan siirtyneen ihmisen perimään eksogeenisten retrovirusten tartutettua sukusoluja valtavien epidemioiden aikana viimeisten 60 miljoonan vuoden aikana.[1]

HERV-K113, viimeisin ihmisperimään tarttunut retrovirus kromosomissa 19 löytyy 29 % afrikkalais-, aasialais- ja polynesialais-taustaisista ihmisistä.[1]

Endogeeniset retrovirukset ja evoluutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Endogeeniset retrovirukset mainitaan usein todisteena lajien, erityisesti kädellisten ja nisäkkäiden yhteisen edeltäjän puolesta.

Useimmat ihmisen ERVit, HERVit, siirtyivät perimään 10-50 miljoonaa vuotta sitten kädellisten evoluution aikana. HERV-R muuttui osaksi perimää ennen häntäapinoiden ja ihmisapinoiden perimälinjojen haarautumista noin 30 miljoonaa vuotta sitten.[3]

Tähän liittyen, ja joskus tästä seuraten, endogeeniset retrovirukset mainitaan usein todisteena evoluutioteorian puolesta.[4]

Kädellisillä on yhteinen retrovirus ERV-K (eli simpanssilla CERV-K, ihmisellä HERV-K). Tämä virus on simpanssilla osin erilainen kuin ihmisellä. Reesusmakakilla ja ihmisellä on perimässä jälkiä ERV-K -perheen retroviruksesta, jota ei kuitenkaan simpanssien perimästä löydy. Oletetaan että sekä ihmis- että makakipopulaatioissa muutoksen olisi aiheuttanut pullonkaulailmiö, joka edelsi lajien leviämistä, ihmisellä muutto Afrikasta, makakilla lajin nopea leviäminen Aasiassa.[5][6]

HERV-perheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen endogeeniset retrovirukset, HERVit, ovat jakaantuneet perheisiin HERV-E, HERV-H, HERV-K, HERV-L, HERV-P, HERV-R, ERV9 ja RR HERV-I.[7]

HERV-perheen nimi Pääasiallinen solu- tai kudos
HERV-E Monosyytit, istukka
HERV-H Istukka, teratokarsinooma, keuhkosyöpä, seminooma, lymfoidi, rakkosyöpä
HERV-K teratokarsinoomalinjat, myeloidileukemia, seminooma, lymfoidin solut
HERV-K (C4) Ei tietoa
HERV-L Istukka
HERV-P Istukka, hydatidisyylä, talirauhanen, U-937 monosyytit, sikiökudos
HERV-R Glioomasolulinja, istukka, teratokarsinooma
ERV9 Munasarjan teratokarsinooma
RR HERV-I Ihmisen karsinoomat T47D ja MCF-7

HERV-R-perhe esiintyy normaaleissa soluissa, ja kasvava todistusaineisto viittaa siihen, että sillä on rooli normaalissa soluaineenvaihdunnassa.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Frank P Ryan: Human endogenous retroviruses in health and disease: a symbiotic perspective (html) Journal of the Royal Society of Medicine 97(12): 560–565. 2004 December. Royal Society of Medicine Press. Viitattu 13.11.2010. {en
  2. 1. Kathrin A. Dunlap *, 2. Massimo Palmarini † , 3. Mariana Varela † , 4. Robert C. Burghardt ‡ , 5. Kanako Hayashi *, 6. Jennifer L. Farmer *, and 7. Thomas E. Spencer * , §: Endogenous retroviruses regulate peri-implantation placental growth and differentiation (html) (koko artikkeli, free full text) Proceedings of the National Academy of Sciences. August 2006. National Academy of Sciences. Viitattu 25.4.2011. (englanniksi)
  3. a b Heui-Soo Kim a,b,⁎, Joo-Mi Yi a , Hirohisa Hirai c , Jae-Won Huh a , Mi-Suk Jeong d , Se-Bok Jang d , Choong-Gon Kim e , Naruya Saitou f , Byung-Hwa Hyun g , Won-Ho Lee a: Human Endogenous Retrovirus (HERV)-R family in primates: Chromosomal location, gene expression, and evolution. Gene 370 (2006) 34–42, 27 January 2006, 2006. vsk, nro 370, s. 34-42. Elsevier B.V.. (englanniksi)
  4. John M. Coffin: Evolution of Retroviruses: Fossils in our DNA (PDF) (englanniksi)
  5. Spread Of Endogenous Retrovirus K Is Similar In The DNA Of Humans And Rhesus Monkeys Science Daily. (englanniksi)
  6. Tempo and mode of ERV-K evolution in human and chimpanzee genomes Romano, C. M.; Ramalho, R. F.; Zanotto, P. M. De A.
  7. J. Robin Harris: Placental endogenous retrovirus (ERV): structural, functional, and evolutionary significance. (free full text) BioEssays, {{{Vuosi}}}, 1998. vsk, nro 20, s. 307–316. John Wiley & Sons, Inc.. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 25.4.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]