Daktyylinen pentametri
Daktyylinen pentametri on antiikin kreikkalaisesta metriikasta peräisin oleva runomitta, jota esiintyy ennen kaikkea elegisen distikonin toisena säkeenä. Distikonissa ensimmäinen säe on daktyylisessä heksametrissä.[1]
Runomitan lukeminen pentametriksi on hämäävää, koska tarkkaan ottaen säkeessä ei toistu viittä samanlaista metronia, vaan kaksi 2,5 metronin mittaista jaksoa, mikä tekee säkeen kokonaispituudeksi pentametrin mukaiset viisi metronia.
Kaava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Runomitan säkeen peruskaava on (
= lyhyt tavu, 
= pitkä tavu):[1]
| | || | |
Säkeen keskellä on diereesi eli sanaväli ja tauko, joka jakaa sen kahteen puoliskoon. Ensimmäisen puoliskon kahdessa ensimmäisessä metronissa daktyyli voi vaihtua spondeeksi. Jälkimmäinen puolisko pysyy aina samassa muodossa.
Säkeen puolikkaat esiintyvät myös lyyrisessä runoudessa, jolloin ne tunnetaan nimellä hemiepes.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Pentametri”, Antiikin käsikirja, s. 415. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.