Cinecolor

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Cinecolor ja Super Cinecolor olivat eräitä varhaisia elokuvissa käytettyjä menetelmiä toistaa värit.

Cinecolor oli käytössä 1930-luvulla, ja se kilpaili lähinnä Technicolorin kanssa. Järjestelmän takana oli Cinecolor Corporation, joka perustettiin Multicolor Corporationin mentyä konkurssiin. Cinecolor perustuu myös teknisesti lähes täysin sitä edeltäneeseen Multicolor-järjestelmään, joka oli 1920-luvulla kaksikomponenttisten Technicolor-järjestelmien lisäksi ainoa menestyksekäs elokuvissa käytetty värijärjestelmä.

Kuten eräs varhaisistä Technicolor-järjestelmistä, Cinecolor oli subtraktiivinen kahden värikomponentin järjestelmä, joka tallensi komponentit kahdelle eri filmille, joista toinen tallensi punaiset ja toinen vihreät sävyt. Cinecolorille ominaista oli kuitenkin esityskopioiden valmistus: jälkituotannossa käytettiin kaksipuolista filmiä, jonka molemmille puolille valotettiin toinen värikomponenteista. Kun tämä filmi kehitettiin, komponentit näkyivät mustavalkoisina. Kemikaaleilla punaisen komponentin kuvat värjättiin sinivihreäksi, ja vihreän komponentin punaoranssiksi. Optinen ääniraita tulostettiin sinivihreän komponentin puolelle.

Kaksi värikomponenttia ei tosin ollut tarpeeksi kattamaan koko spektriä: esimerkiksi kirkas vihreä ja violetti toistuivat väärin. Ongelmana oli myös esityskopiofilmien kaksipuolisuus: filmin paksuuden takia projektori pystyi tarkentamaan vain toiseen värikomponenttiin, joten toinen näkyi aina hieman pehmeänä. Myös värillinen optinen ääniraita toistui mustavalkoista huonommin (tätä esiintyi esimerkiksi Technicolor-kopioissa). Cinecolor oli silti suosittu varsinkin sinä aikana, jolloin Walt Disneyllä oli yksinoikeus kolmekomponenttiseen Technicolor-järjestelmään, erityisesti muiden, kun Disneyn animaatioissa käytettiin Cinecoloria. Muuten sitä käytettiin lähinnä lyhytelokuvissa.

Cinecolor Corporation kehitti Super Cinecolor -järjestelmän vuonna 1948. Super Cinecolorissa kuvaus suoritetaan Kodakin komposiittivärifilmille, mutta jälkituotannossa leikattu elokuva siirretään kolmelle mustavalkofilmille, joista jokainen sisältää yhden värikomponentin. Näillä filmeillä tuotettiin esityskopiot värjäysmenetelmällä, jolla kopioitiin kaksi värikomponenttia filmin toiselle puolelle, ja kolmas toiselle. Tällä menetelmällä saatiin rikkaat värit, jotka eivät haalistuneet ajan mittaan, mutta esityskopiot olivat rakeisempia kuin Technicolorin. Filmin kaksipuolisuuden ja värillisen optisen ääniraidan takia Super Cinecolor -esityskopiot kärsivät kuitenkin samoista ongelmista kuin edeltäjänsä. Super Cinecolorin kysyntä pieneni nopeasti olemattomiin, kun Kodak julkisti 1950-luvun alussa menetelmän tehdä komposiittivärikopioita Eastman-negatiivifilmistä.

Cinecolor Corporation meni konkurssiin vuonna 1954.