Babai Suuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Babai Suuri (553628) oli Persian valtakunnassa toiminut Idän apostoliseen kirkkoon kuulunut pappi, munkki ja oppinut, joka toimi myös jonkin aikaa kirkon epävirallisena johtajana.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Babai syntyi ilmeisesti vuonna 553 Persiassa varakkaaseen maalaisperheeseen. Tämän taustan tuoman taloudellisen riippumattomuuden vuoksi hänellä oli varaa olla Nisibisin teologisessa koulussa niin kauan kuin halusi. Hän toimi koulussa 15 vuotta ja kohosi arvostetuksi opettajaksi. Tämän jälkeen hän siirtyi luostarielämään Izlan luostariin, jota johti Abraham. Myöhemmin hän siirtyi kotiseudulleen perustaen vanhempiensa varoja käyttäen luostarin, johon tuli myös iso koulu. Babai itse kuitenkin muutti takaisin Izlan luostariin, josta vähitellen kehittyi Persian alueen merkittävin luostari. Luostarin johtajan abba Dadišo‘ kuoli vuonna 604 tuli Babaista hänen seuraajansa.[1]

Kristittyjen ja zarahustralaisen valtiojohdon välillä oli ongelmia, ja valtio esti kristittyjä nimittämästä itselleen uutta johtajaa. Tällöin kirkon metropoliitat siunasivat Babain edustajakseen kiertämään luostareita puuttumaan niissä mahdollisesti liikkuviin harhaoppeihin sekä harhautuneisiin rukouskokemuksiin. Babain sanotaan onnistuneen tehtävässään hyvin ja hänestä olisi valtiojohdon vaihduttua voinut tulla virallisestikin kirkon katolikos, ellei olisi sairastunut ja kuollut ennen sitä vuonna 628.[1]

Tuotanto ja myöhempi merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Babai oli omana aikanaan arvostettu hahmo, mistä kertoo myös hänelle annettu lisänimi "Suuri". Hänellä oli laaja, 84 teoksen tuotanto, joka on lähes kokonaan kadonnut. Hän kirjoitti muun muassa Euagrios Pontoslaisen Centuries -teoksen kommentaarin sekä kaikkien Raamatun kirjojen kommentaarit. Lisäksi hän kirjoitti hymnejä, kirjeitä, myöhemmin jo unohtuneiden kilvoittelijoiden elämäkertoja sekä kirjoja kuten Ristin juhlasta sekä Diodoroksen seuraajien historia. Toimiessaan luostarin johtajana hän kirjoitti runsaasti luostarielämästä, sen vaatimuksista, kurinpidosta ja noviisien kilvoittelusta, mutta näistä kirjoituksista on säilynyt vain rippeet. Babain julkaistuista teksteistä tärkein on Liber de Unione, johon on koottuna selkeä systemaattinen esitys antiokialais-itäsyyrialaisen teologian peruskysymyksistä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Seppälä, Veli-Petri: Paratiisi on idässä.Lähi-Idän kristittyjen ja syyrialaisen kirjallisuuden historiaa sekä kokoelma syyrialaisten isien opetuksia. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 1999.