Ammunta kesäolympialaisissa 2020 – miesten 10 metrin ilmapistooli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Miesten 10 metrin ilmapistooli kesäolympialaisissa 2020
Kisapaikka Asakan ampumarata, Tokio
Kilpailupäivä(t) 24. heinäkuuta 2021
Kilpailijoita 29
Mitalistit
– Kultaa  Javad Foroughi
Iran (IRI)
– Hopeaa  Damir Mikec
Serbia (SRB)
– Pronssia  Pang Wei
Kiina (CHN)
← 2016 2024 →
Ammunta
kesäolympialaisissa 2020
Pistooli
10 m ilmapistooli Miehet Naiset Joukkue
25 m olympiapistooli Miehet
25 m pistooli Naiset
Kivääri
10 m ilmakivääri   Miehet   Naiset Joukkue
50 m kiväärin asentokilpailu Miehet Naiset
Haulikko
Skeet Miehet Naiset
Trap Miehet Naiset Joukkue

Miesten 10 metrin kilpailu ilmapistoolissa Tokion olympialaisissa 2020 käytiin Asakan ampumaradalla 24. heinäkuuta 2021. Kilpailuun osallistuu 29 urheilijaa.

Olympiakultaa voitti iranilainen Javad Foroughi, joka sai finaalissa 244,8 pistettä, joka oli uusi olympiaennätys. Hän voitti toiseksi tulleen serbialaisen Damir Mikecin 6,9 pisteellä. Kolmanneksi sijoittui Kiinan Pang Wei.[1][2]

Karsinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisiin pääsee 29 urheilijaa. Karsinnoissa ansaidut paikat eivät ole yksittäisten urheilijoiden, vaan paikat myönnetään maalle, joka nimeää kilpailijat. Isäntämaa Japanilla on yksi kiintiöpaikka. Yksi paikka jaetaan ISSF:n rankingin perusteella. Kaksi maata kutsutaan erillisellä kutsulla olympialaisiin. Loput paikat jaetaan vuoden 2018 MM-kilpailuissa, maanosien mestaruusturnauksissa tai muissa maanosien kilpailuissa sekä ISSF:n World Cup -turnauksissa vuonna 2019. Yhdestä maasta saa osallistua korkeintaan kaksi urheilijaa yhteen lajitapahtumaan.[3]

Olympiaturnaukseen päässeet maat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karsintatapa Ajankohta Paikat yhteensä Maat
Isäntämaa 1  Japani
MM-kilpailut 2018 31. elokuuta – 15. syyskuuta 2018 4  Etelä-Korea (2)
 Ukraina
 Venäjä
Amerikan-mestaruuskilpailut 2018 1. – 11. marraskuuta 2018 1  Yhdysvallat
ISSF World Cup
New Delhi		 20. – 28. helmikuuta 2019 2  Intia
 Serbia
ISSF World Cup
Peking		 23. huhtikuuta – 1. toukokuuta 2019 2  Intia
 Mongolia
ISSF World Cup
München		 24. toukokuuta – 1. kesäkuuta 2019 2  Kiina (2)
Euroopan kisat 2019 23. – 28. kesäkuuta 2019 1  Ukraina
Pan-Amerikan kisat 2019 26. heinäkuuta – 11. elokuuta 2019 2  Kuuba
 Yhdysvallat
ISSF World Cup
Rio de Janeiro		 26. elokuuta – 3. syyskuuta 2019 2  Turkki (2)
Oseanian-mestaruuskilpailut 2019 1. – 9. marraskuuta 2019 1  Australia
Aasian-mestaruuskilpailut 2019 3. – 11. marraskuuta 2019 3  Iran
 Pohjois-Korea
 Pakistan
Afrikan-mestaruuskilpailut 2019 17. – 25. marraskuuta 2019 2  Egypti
 Tunisia
Euroopan-mestaruuskilpailut 2020 23. helmikuuta – 1. maaliskuuta 2020 2  Italia
 Slovakia
Euroopan karsintaturnaus 23. toukokuuta – 6. kesäkuuta 2021 1  Venäläiset olympiaurheilijat
ISSF Ranking Touko-kesäkuu 2021 1  Brasilia
Kutsu 4  Aruba
 Myanmar
 Nicaragua
 Pohjois-Makedonia
Käyttämättömät paikat 2  Islanti
 Vietnam

Olympialaisiin osallistuvan ampujan on pitänyt rikkoa ennalta määrätty pisteraja, jotta hän saa kilpailla olympialaisissa. Tulos pitää rikkoa 24. heinäkuuta 2018 – 31. toukokuuta 2020. Miesten 10 metrin ilmapistoolissa raja on 563. [3]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu koostuu karsinta-ammunnoista ja loppukilpailusta. Karsinnoissa jokainen ampuu 60 laukausta 75 minuutin aikana. Karsinnoissa laukauksen maksimipisteet on 10. Karsintojen kahdeksan parasta urheilijaa pääsevät loppukilpailuun. Loppukilpailu aloitetaan kahdella viiden laukauksen sarjassa. Tämän jälkeen ammutaan 14 yksittäistä laukausta. 12. laukauksen jälkeen viimeisenä ollut urheilija putoaa kilpailusta. Tämän jälkeen aina kahden laukauksen välein viimeisenä oleva urheilija putoaa kilpailusta. Jos kaksi ampujaa on putoamassa samaan aikaan kilpailusta, ammutaan vähintään yksi lisälaukaus. Loppukilpailussa yhden laukauksen maksimipisteet on 10,9.[4]

Karsinta-ammunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Urheilija Valtio 1 2 3 4 5 6 Yhteensä[5] Sisempiä 10 Huom
1 Saurabh Chaudhary  Intia 95 98 98 100 98 97 586 28 Q
2 Zhang Bowen  Kiina 98 95 99 98 99 97 586 18 Q
3 Christian Reitz  Saksa 97 99 99 95 97 97 584 21 Q
4 Pavlo Korostylov  Ukraina 98 97 97 97 95 97 581 15 Q
5 Javad Foroughi  Iran 98 97 97 97 93 98 580 25 Q
6 Kim Mo-se  Etelä-Korea 97 95 95 97 98 97 579 20 Q
7 Pang Wei  Kiina 97 94 98 98 96 95 578 22 Q
8 Damir Mikec  Serbia 98 98 96 94 96 96 578 21 Q
9 Gulfam Joseph  Pakistan 92 98 95 97 98 98 578 13
10 James Hall  Yhdysvallat 96 95 97 95 96 98 577 23
11 Artjom Tšernousov  Venäläiset olympiaurheilijat 96 96 94 99 96 96 577 15
12 Enkhtaivan Davaakhuu  Mongolia 94 95 95 97 98 98 577 8
13 Nickolaus Mowrer  Yhdysvallat 96 97 99 97 94 93 576 22
14 Ye Tun Naung  Myanmar 92 95 98 96 98 97 576 17
15 Jin Jong-oh  Etelä-Korea 95 96 98 93 97 97 576 17
16 Kojiro Horimizu  Japani 96 97 94 97 98 94 576 13
17 Abhishek Verma  Intia 94 96 98 97 98 92 575 19
18 Oleh Omeltšuk  Ukraina 97 95 98 95 95 95 575 14
19 Jorge Grau Potrille  Kuuba 93 100 94 98 96 93 574 16
20 Ruslan Lunev  Azerbaidžan 95 95 98 94 97 95 574 14
21 Borjan Brankovski  Pohjois-Makedonia 94 93 98 95 96 95 573 20
22 Hoàng Xuân Vinh  Vietnam 94 98 97 94 93 97 573 16
23 Vadim Muhametjanov  Venäläiset olympiaurheilijat 97 92 96 97 96 95 573 16
24 Yusuf Dikeç  Turkki 96 95 94 97 96 94 572 19
25 İsmail Keleş  Turkki 96 94 96 95 95 96 572 17
26 Paolo Monna  Italia 92 92 97 97 95 97 570 23
27 Juraj Tužinský  Slovakia 96 95 95 95 94 95 570 14
28 Ásgeir Sigurgeirsson  Islanti 95 98 91 92 97 97 570 13
29 Marko Carrillo  Peru 90 91 99 97 96 96 569 14
30 Daniel Repacholi  Australia 95 93 95 95 94 96 568 15
31 Samy Abdel Razek  Egypti 97 95 93 95 94 93 567 11
32 Felipe Wu  Brasilia 94 94 94 92 95 97 566 15
33 Peeter Olesk  Viro 93 92 96 96 92 95 564 8
34 Ala Al-Othmani  Tunisia 93 94 97 93 92 94 563 16
35 Philip Elhage  Aruba 93 94 94 92 94 89 556 6
36 Edwin Barberena  Nicaragua 96 90 93 92 93 90 554 10

Loppukilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun mitalistit
# Urheilija Kansalaisuus 1.–5. 6.–10. 11.–12. 13.–14. 15.–16. 17.–18. 19.–20. 21.–22. 23.–24 Kokonaispisteet[6]
1. Javad Foroughi  Iran 50,7 101,0 121,2 142,2 163,3 184,0 204,2 224,2 244,8 244,8 (OR)
2. Damir Mikec  Serbia 48,7 98,7 119,3 138,0 158,6 179,3 199,6 220,0 237,9 237,9
3. Pang Wei  Kiina 49,1 99,7 119,5 139,6 160,5 180,0 199,4 217,6 — 217,6
4. Pavlo Korostylov  Ukraina 48,4 99,2 119,6 139,4 160,4 180,3 198,9 — 198,9
5. Christian Reitz  Saksa 49,5 97,1 117,6 137,8 158,2 176,6 — 176,6
6. Zhang Bowen  Kiina 48,9 98,2 116,8 137,7 158,2 — 158,2
7. Saurabh Chaudhary  Intia 47,7 96,8 117,2 137,4 — 137,4
8. Kim Mo-se  Etelä-Korea 50,0 96,7 115,8 — 115,8

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Javad Foroughi strikes gold in the men's 10m air pistol final 24. heinäkuuta 2021. Kansainvälinen olympiakomitea. Arkistoitu 24.7.2021. Viitattu 24.7.2021. (englanniksi)
  2. ↑ The great day in Tokyo 2020 for the Islamic Republic of Iran 24. heinäkuuta 2021. ISSF. Viitattu 24.7.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b Qualification System - Games of the XXXII Olympiad - Tokyo 2020 (pdf) WA. Arkistoitu 22.6.2019. Viitattu 8.9.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Olympic Games ISSF. Viitattu 8.9.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Results - Shooting - 10 m Air Pistol Men - Qualification (pdf) 24. heinäkuuta 2021. Kansainvälinen olympiakomitea. Arkistoitu 27.7.2021. Viitattu 24.7.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Results - Shooting - 10 m Air Pistol Men - Final (pdf) 24. heinäkuuta 2021. Kansainvälinen olympiakomitea. Arkistoitu 28.7.2021. Viitattu 24.7.2021. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ammunta_kesäolympialaisissa_2020_–_miesten_10_metrin_ilmapistooli&oldid=21149073”