Alaston singulariteetti
Alaston singulariteetti on astrofysiikassa termi, jolla tarkoitetaan singulariteettia ilman tapahtumahorisonttia. Normaalisti mustalla aukolla on yksi tai kaksi tapahtumahorisonttia. Ensimmäinen, sisempi tapahtumahorisontti, on raja, jonka sisäpuolella pakonopeus ylittää valon nopeuden. Ulompi tapahtumahorisontti on niin sanottu stationäärisyysraja, jonka sisäpuolella kaikki aine on jatkuvassa pyörimisliikkeessä. Tapahtumahorisonttien väliin jäävää aluetta kutsutaan ergosfääriksi.[1][2]
"Schwarzschildin aukolla" on vain tapahtumahorisontti ja singulariteetti. Schwarzschildin aukko on pyörimätön. Mutta jos musta aukko pyörii tai sillä on sähkövaraus, syntyy myös sisempi tapahtumahorisontti. Jos sähkövaraus tai pyörimisnopeus on tarpeeksi suuri, tapahtumahorisontit siirtyvät toisiaan kohti. Teoriassa voi siis olla mahdollista, että tapahtumahorisontit kohtaavat, jolloin mustan aukon näkymätön "vaippa" katoaa ja singulariteetti tulee näkyviin. Todennäköisesti mustan aukon sähkövaraus ei voi olla näin suuri, mutta riittävän kova pyörimisnopeus on mahdollinen.[3]
Yhtään alastonta singulariteettia ei ole havaittu.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Fasse, Alessandro: Naked Singularities researchgate.net. 20.1.2015. Viitattu 20.7.2022.
- ↑ ergosphere Oxford Reference. Viitattu 20.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Syöksytään mustaan aukkoon – Mitä ihmiselle tapahtuisi avaruuden ahmatissa? Tiede. 1.1.2004. Viitattu 20.7.2022.
- ↑ Avaneesh Pandey: Do Naked Singularities Exist? Quantum Effects May Be Shielding The Universe From Uncloaked Infinities International Business Times. 12.4.2017. Viitattu 20.7.2022.