Akuutti myelooinen leukemia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Akuutti myelooinen leukemia (AML) on hematologinen syöpämuoto, jota tavataan erityisesti vanhemmalla väestöllä; suurin osa diagnooseista tehdään 60-70-vuotiaille henkilöille. AML:lle tunnusomaisia CD33-pinta-antigeeniä kantavien myeloidisten kantasolujen hallitsematon jakautuminen ja puutteellinen erilaistuminen.

Hoito ja ennuste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AML:n ensisijainen hoito tapahtuu sytostaatti- eli solunsalpaajalääkityksen avulla. Useimmiten hoidossa yhdistellään eri vaikutusmekanismeilla toimivia sytostaatteja, ja AML:n ensimmäisenä syöpänään sairastavilla hoitotulokset ovat varsin hyviä, sillä remissio (paraneminen, oireiden katoaminen ja veriarvojen normalisoituminen) saavutetaan n. 85 %:lla potilaista. Osalla potilaista AML kuitenkin uusiutuu eli myeloidisten prekursorisolujen hallitsematon jakautuminen ja sen aiheuttamat oireet alkavat myöhemmässä elämänvaiheessa uudelleen. Tällaisen ns. relapsoituneen AML:n hoitotulokset ovat olennaisesti heikompia kuin ensimmäisen vaiheen AML:n, ja etenkin vanhusväestössä remissio saavutetaan vain 20-40 %:lla sytostaattihoidetuista. Nuoremmilla henkilöillä relapsoituneen AML:n hoitotulokset ovat parempia, mutta jäävät joka tapauksessa heikommiksi kuin ensimmäisellä hoitokerralla. Relapsoituneen AML:n hoidossa voidaan käyttää sytostaattien ohella biologisiin lääkkeisiin lukeutuvaa gemtutsumabi otsogamisiinia (kauppanimi Myelotarg), joka muodostuu CD33-pintaproteiiniin kohdennetusta vasta-aineesta ja siihen liitetystä kalikeamisiini-toksiinista. Kalikeamisiini olisi yksinään annosteltuna liian myrkyllinen elimistön muille soluille, mutta sen kiinnittäminen vasta-aineeseen kohdentaa vaikutuksen vain AML-soluille tunnusomaiseen CD33-proteiiniin, mikä vähentää olennaisesti hoidon haittavaikutuksia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]