Aineenkoetus
Aineenkoetus on menetelmä, jossa tutkitaan eri materiaalien mekaanisia ominaisuuksia, kuten aineen kykyä kestää ulkoisten voimien vaikutuksia.[1] Yleisin menetelmä on käyttää yleisaineenkoetuskonetta, jolla voidaan puristaa, taivuttaa ja vetää.
Staattisessa aineenkoetuksessa koekappaletta kuormitetaan tasaisella tai hitaasti ja tasaisesti kasvavalla voimalla, jolloin saadaan tietoja aineen staattisista lujuusominaisuuksista ja muodonmuutoskyvystä. Vetokokeessa koesauvaa kuormitetaan aineenkoetuskoneessa tasaisesti kasvavalla vedolla tavallisesti murtumiseen saakka. Vastaavasti aineen puristus-, leikkaus-, vääntö- ja taivutuslujuudet voidaan määrittää puristamalla tai taivuttamalla koekappaletta.
Dynaamisessa aineenkoetuksessa tutkitaan aineen käyttäytymistä nopeasti vaikuttavien kuormitusten suhteen mm. erilaisin iskukokein, jossa hetkellinen voima pyrkii taivuttamaan tai vääntämään tutkittavaa kappaletta.
Väsytyskokeessa koekappaletta kuormitetaan vaihtelevin kuormin esimerkiksi nollasta johonkin veto- tai puristusjännitykseen, tai vedosta puristukseen, taikka edestakaisin taivuttamalla, kunnes se murtuu suuren kuormanvaihtelujen määrän jälkeen.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Huhtamo, O. E.: ”Aineenkoetus”, Metallialan aineoppi, s. 125-139. 9. painos. Tietomies, 1975. ISBN 951-9044-04-3.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salokangas, Jaakko: ”Metallien aineenkoetus”, Tekniikan käsikirja 8. Koneensuunnitteluoppi, s. 213-262. 8. painos. Jyväskylä: K. J. Gummerus Osakeyhtiö, 1980. ISBN 951-20-0193-4.